Rokin somistusta

Ihan ensi alkuun, suuret pahoittelut: se Ilosaarirock oli ja meni jo, mutta muistot säilyy (ensi kesän Ilosaarta odotellessa)! Tää bloggaus tulee vaan hitusen myöhässä nyt...

Niin, heinäkuussa Meri-Ellen Pystynen (kangashöperö ja Käpysen toinen puuhanainen) vinkkasi, että Ilosaarirockiin tarvittaisiin ompeluapua, palkkioksi oli luvassa perinteisesti hyvä talkoolaisfiilis ja liput itse festareille. Pesueellamme kun ei vielä ollut lippuja hankittuna (ja rokin kuuluisa talkoolaisuuskin oli kokematta), päätin ottaa haasteen vastaan.

Sain Meri-Elleniltä sitten Hattusen Niinan (Ilosaarirockin catering-koordinaattori) yhteystiedot ja pian haaste selvisikin: pitäisi ommella 66 tyynyliinaa, osin uusista ja osin kierrätyskankaista, bändikoppien somistuksiin :O Siinä vaiheessa alkoi jo mietityttämään, että mihin sitä on tullut lupauduttua... Niina kuitenkin armahti ja ilmoitti, että saan ottaa hommaan kaverin mukaan. Näin ollen myös isäntä valjastettiin projektiin, saksimaan ja jeesimään muutenkin urakassa.

Kävimme sitten viikkoa ennen rokkia maanantaisena iltapäivänä noutamassa kankaat Joensuun Pop-muusikoiden toimistolta. Ja sitä kangastahan riitti, metrisotalla: osa uutta, osa vanhaa, osa puhdasta, osa likaista, osaa melko niukasti ja osaa reilummin. Ja jokaisen lavan bändikoppiin oli värimaailma suunniteltu jo valmiiksi, joten omaa "luovaa hulluutta" joutui käyttämään, että sai kaikki kankaat riittämään.

Tästä kangasmyttyräkasasta piti lähteä rakentelemaan tyynyliinoja artistien bändikoppeihin (pahoittelen, kuva ei ole mikään paras mahdollinen).

Maailman paras anoppini nappasi lapset mukaansa mökkireissulle, joten minä tyttö päätin, että saumuri laulaa! Urakka aloitettiin maanantaina iltapäivällä kankaiden mittailuilla, "suunnittelulla" ja leikkelyllä.

Mm. vanhat verhot saivat uuden elämän tyynyliinojen muodossa. Olutpäkistä sai juuri sopivan sabuunan pienempien tyynyliinojen leikkaukseen.

Kankaat levälleen pitkin tupakeittiön lattiaa ja leikkausurakka alkoi! Heti alkuun oli pakko väsätä sabluunat leikkuuta helpottamaan, ei tarvinnut jokaista tyynyliinaa erikseen mittanauhan kanssa leikata.

Isompien tyynyliinojen leikkuuta varten isäntä askarteli sabluunan vanerista.

Urakka alkoi siis maanantaina, kolmen maissa iltapäivällä. Saumuri sammui yöllä kahden maissa ja puoli neljän hujakoilla painelimme aamuyön saunaan :) Ensimmäinen etappi (ja suurin osa tyynyliinoista) oli valmiit!

Muutama tunti unta palloon ja tiistaina homma päätökseen ennen mökille jäppisten ja appivanhempien luo lähtöä. Seuraavalla viikolla mökiltä palattua saimme vielä tyynyliinat lajiteltua lavoittain. Tässäpä lopputuloksia (valitettavasti valmiista kopeista en voi kuvia blogiin laittaa, koska festarin säännöt tämän kieltävät).

"Naiskangas" vanhaa verhoa, valkea tekstikangas oli uutta.

Pinkki kangas vanhaa tyynyliinaa ja" naiskangas" vanhaa verhoa, keltainen uutta puuvillaa.

"Naiskangas" vanhaa verhoa, turkoosi kangas uutta, mutta vanhaa lakanakangasta.

"Naiskangas" taas vanhaa verhoa, tummansininen uutta, mutta vanhaa lakanakangasta.

Täytyy sanoa, että tuon maanantain ja tiistain välisenä aikana tuli ompelutarpeita tyydytettyä ihan urakalla, eikä saumuriin tehnyt mieli oikein vilkaistakaan pieneen hetkeen...

Näin onnettomalta näyttää pinkka, jossa on 66 tyynyliinaa. Kuitenkin sellainen kaupan kestokassi (muovinen) täyttyi ja tuntui melko raskaalta kannella.

Pakko oli kuitenkin omille jäppisille vielä ennen h-hetkeä ommella rokkipaidat ihanaisesta c-kasettikankaasta, jota olin marinoinut kaapissa puolisen vuotta ;) Kuvia lisäilen rokkitunnelmista, jahka saan niitä kuvia käsiini. Rokkaamassa oltiin siis koko pesueen voimin, tänäkin vuonna (lukuunottamatta perjantain klubikeikkoja, kun isi ja äiti oli nautiskelemassa Viikatteen keikasta jäppisten ollessa appivanhempien hellässä huomassa, isot kiitokset heille!).

Lisää juttua haastattelusta, johon lupauduin (löytyy täältä). Tästä projektista jäi aivan mahtavat fiilikset ja aivan ehdottomasti taas ensi vuonna talkoolaisena, jos tällainen mahdollisuus suodaan!

Elokuussa aloitin opiskelun, joten vapaa-aika on ollut melko kortilla ja saumuri pölyttyy ompelupöydällä :/ Kovasti yritin syyslomalla jäppisille housuja ommella, mutta ei aika oikein riittänyt. Sitten alkoi "ihanat" syysflunssat vaivaamaan tätä pesuetta ja pian on joulu. Sukkia pitäisi pukinkonttiin ehtiä vielä jokuset neulomaan, joten toivotaan tulevista kouluviikoista luentopainotteisia!

Lomalla lorvaillaan!

On muuten melko pitkä aika edellisestä kirjoituksesta... Ollaan nimittäin LOMAILTU! Neljä viikkoa maaseudulla Nurmeksessa, miehen kotipaikalla. Nooh, oli sielläkin touhua: nelisenkymmentä mottia koivurankaa odotti pilkkeeksi pääsyä. Nekin on nyt tehty ja pinottu (onneksi oli pilkekone traktorin perään, ei tarvinnut käsipelissä niitä pätkiä ja pilkkoa)!

Mutta käsitöihin. Paljoa en lomallain aikaan saanut. Sadepäivinä Nurmeksessa kävi mielessä: miksi en ottanut ompelukonetta mukaan? Tai edes vanhoja lakanoita, jotka odottavat tuolla aitassa matonkuteiksi leikkuuta? Kummasti ne sai sadepäivätkin kuitenkin jotenkin siellä kulumaan (nukkumalla melkein puolille päivin :O).

Kuitenkin ne villasukat, joista aikaisemmin kuvaakin jo laitoin, sain valmiiksi. Päätin, että ne valmistuvat ennen juhannusta ja niinhän ne tekivätkin!

Ne HIFK- villasukat ystävälle, jotka jo keväällä aloitin...

Vanhat lempparishortsini alkoivat tulla tiensä päähän kesän alkajaisiksi. Tai oikeastaan vetoketju. Ja en millään viitsinyt (enkä edelleenkään osaa... ) vetoketjua rueta purkamaan ja vaihtamaan. Olihan pöksyt jo muutaman vuotta uskollisesti palvelleet ja melkolailla kangaskin jo kulunut. Keväällä kävin paikallisesta kangaskaupasta ostamassa pellavakangasta ajatuksena tehdä välillä jotain ITSELLE. Shortseja siitä kankaasta ajattelinkin, mutta mieluista kaavaa en tahtonut löytää.

Niinpä sakset käteen ja toimeksi! Olihan vanhojen shortsien malli itselle mieluisa ja istuva. Leikkelin vanhoista shortseista etu- ja takakappaleen irti, piirsin niiden mukaan kaavat.

Sopiva shortsikaava löytyi vanhoista tiensä päähän tulleista lempparishortseista!

Ensin ompelin piirtämieni kaavojen mukaan koekappaleen capreista vanhasta lakanakankaasta ja malli oli edelleen hyvä ja istuva. Samoin tein pellavakangas esille ja eikun leikkelemään ja ompelemaan!

Välillä jotain itselle!

Olin ostanut tuota pellavakangasta melko niukasti, vyötärökaitaleeseen ei kangasta enää riittänyt vaan onneksi resorivarastoni pursuaa! Capreista tuli muuten melko passelit, mutta seuraaviin on tehtävä taskutkin. Ja vanhat shortsit odottavat aitassa matonkuteiksi leikkuuta.

Ja sainpas minä yhden ikuisuusprojektinkin valmiiksi: pojalle pöllöhupparin! Huppari oli pyörinyt keskeneräisenä ties kuinka monta kuukautta, vailla kanttauksia ja neppareita. Eipä siihen pitkään mennyt, kun surautin kanttaukset paikoilleen ja KAM- nepparit puristelin kiinni. Voi sitä pojan iloa ja riemua! Pikkusen oli huppari jo ehken jäänyt pituudesta lyhyeksi, pitänee ommella helmaan vielä resori. Ja kuviotkaan ei sattuneet aivan kohdalleen, mutta liekkö tuolla väliä ;)

Nuorempi jannu tyytyväisenä uudessa hupparissaan, kangasta on vielä jemmassa toivottavasti hupparin etukappaleen verran itselle ja vanhemmalle pojalle. On se vaan niin ihana kuosi!

Lisäksi sain surautettua muutaman kestositeen tuttavalle, ensimmäistä kertaa moisia ompelin ja ihan asiansa ajavia niistä tuli. Siteet tein osittain kierrätyskankaista, leikkelin vanhoja T- paitoja. Kosteussuluksi ompelin PUL- kankaat ja imuiksi laitoin bambufleeceä sekä bambujoustofroteeta, kiinnitykseen käytin KAM- neppareita. Niistä lisään kuvaa myöhemmin, kunhan löydän ne kuvat jostain.

Lomalla tuli pengottua miehen kotipaikan aitan vinttiä, josta löytyy ihania, vanhoja ikkunanpokia. Nappasin niitä muutaman talteen ajatuksena tehdä muistitaulu ja ehken pari peiliä.

Myöskin Ilosaarirockin talkoohommia tuli tehtyä, mutta siitä ompeluhommasta oma juttunsa myöhemmin! Nyt alkaa olla kiirus laittamaan tukkaa kuosiinsa illan klubille, siellähän esiintyy Stamina ja Viikate!

Äitienpäivätouhuja ja ompelunurkkauksen rakentelua

Joka vuosi sama homma: mitä tehdä lasten kanssa mummoille äitienpäivälahjaksi? Minusta on kiva antaa (ja myös saada) lasten tekemiä lahjoja. Lapset kun tekevät niitä tosissaan ja koko sydämellään. 

Tänä vuonna idean antoi Minttu, joka kysäisi tehtyäni pyyhkeen (josta juttua aiemmin täällä ), josko pojilla pysyisi jo neula ja lanka käsissä! Eikun kokeilemaan (joskin taas tämä lahjarumba piti aloittaa vasta muutamaa päivää ennen H-hetkeä ja kiirehän siinä meinasi tulla ;) ).

Alexi koristelemassa äitienpäivälahjaa, keskittyneenä ja kieli nenässä (niin kuin aina).

Nämä äitienpäivälahjat syntyivät kierrätysmateriaaleista. Olen silloin tällöin napsinut kirppareilta mukaan vanhoja vohvelipyyhkeitä, monesti lähinnä sen vuoksi, että niissä on kauniita virkattuja pitsinauhoja.


Annoin vanhemmalle pojalle neulan ja lankaa käteen ja hommahan sujui kuin vanhalta tekijältä! Päiväkodissa ovat pujotelleet pahvikuvia (siis niitä semmosia pisteestä pisteeseen- ompelukuvia), mutta eivät vohvelikankaaseen. Nuorempi poika ei malttanut oikein keskittyä hommaan, mutta kyllä hänkin muutaman langan pujotteli.

Oma äitini sai yllätyslahjan tosiaan: tätini antoi minulle aikoinaan pyyhkeen, johon äitini oli nuoruudessaan itse kirjaillut nimensä. Pyyhe oli pyörinyt tuolla kaapissani jo useamman vuotta käyttämättömänä, koska se oli niin hassun kokoinen: vähän turhan iso käsipyyhkeeksi ja turhan pieni kylpypyyhkeeksi, lisäksi se oli vuosien varrella saanut jokusen tahrankin, jotka eivät pesussa lähteneet. Eikun vaan sakset käteen, tahrakohdat pois ja saksitaan pyyhe käsipyyhkeen mittoihin ja lapset koristelemaan. Hurjan hurjia koristeita ei tämä pyyhe saanut, mutta ajatushan se on tärkein! Äitini katseli heken aikaa pyyhettä mietteliäänä, minun täytyi hiukan valottaa hänelle pyyhkeen historiaa. Kyllähän se muori lopulta tämän pyyhkeen muisti kirjailleensa, yllätys lienee ollut suuri, että koko pyyhettä ylipäätään oli enää olemassakaan!

Tässä pyyhkeessä yhdistyi kolmen sukupolven käsityö!

Kun lapset olivat anopille tarkoitettuun pyyhkeeseen ompeluksensa tehneet, huomasin harmikseni siinä olevan pari haaleaa tahraa myös (olivat niin hailakoita, ettei niitä erottanut kuin auringonvaloa vasten katsottaessa). Enää en ennättänyt uutta pyyhettä lasten kanssa koristelemaan ja mietin, miten saisin nuo tahrat piiloon. Ensin meinasin laittaa puuvillakankaasta pyyhkeen reunasta reunaan ylettyvän kaistaleen, mutta kangasvarastoistani ei löytynyt sopivaa kangasta. Lopulta keksin applikaation! Ja minun mielestä siitä tuli aika hieno, olisinpa älynnyt ommella samanlaiset applikaatiot äitini pyyhkeeseen (äitini sai lahjansa hiukan ennakkoon olosuhteiden pakosta). Toisen sydämen leikkasin tuosta em. äitini pyyhkeen jämistä ja toisen sydänpalasen samasta vohvelikankaasta, josta tein itselleni pyyhkeen keittiöön.

Anopin pyyhe, pahoittelen pyyhkeen ryttyjä (olen sikalaiska silittämään...).

Eihän lasten tekemät koristelut tosiaankaan ole suuren suuret (ne on siis nuo neliöt tuolla pyyhkeiden nurkissa), mutta mielestäni hienot ensikertalaisilta, 4- ja 6- vuotiailta pojilta! Siitä se lähtee, ensi vuonna ehkä enemmän :)


Äitienpäivän aattona sain myös oman ompelunurkkaukseni kuosiinsa (iso kiitos Tiinalle lapsenhoidosta). Ohessa kuva siitä, minkälainen nurkkaus oli ennen. Voin muuten kokemuksesta sanoa, että tuommoinen kulmamallin tietokonepöytä EI toimi ompelupöytänä! Ompelukoneeni ja saumurini olivatkin kummasti majoittuneet alakertaan ja keittiönpöydälle...

"Ompelunurkkaus" ennen

Tietokonepöytä meni kaupaksi Facebookin kirppisryhmän kautta ja siitä saadut rahat sijoitin uuteen ompelupöytään. Sattumalta löysin netistä, Tori.fi:stä, säädettävillä jaloilla olevan pöydän erittäin edukkaaseen hintaan (minusta 20€ Martelan työpöydästä ei ole paha hinta ;) ). Sainpas ompelupöydän, jonka saa säädettyä juuri omille mitoille sopivaksi (minä kun olen tämmöinen 152 senttinen hukkapätkä, jolle kaikki normipöydät on liian korkeita).

Ompelunurkkaus jälkeen. Suunnitelmissa olisi vielä laittaa tuohon seinälle pieni hylly, johon saisi lehtikotelot ja muun pienen sälän.

Tuossa pöydän vieressä oleva harmaa laatikosto (joka on likimain täynnä sukkalankoja ja -puikkoja...) on pyörillä oleva ja sen saa siis helposti siirrettyä edestä. Tällä hetkellähän tuo ompelunurkkaus näyttää vielä siistiltä, eihän siellä ole juuri mitään ennättänyt ompelemaan kauniiden ilmojen takia! Ja kun järjestelin nuo ompelukoneen ja saumurin langat, hätkähdin itsekin, kuinka paljon niitä onkaan kertynyt (laatikko tuolla vasemmassa nurkassa lehtikoteloiden alla on täynnä ompelulankoja), toki saumurin lankarullat ovat isoja ja ompelukoneella kaksoisneulalla ommellessa on melkein oltava kaksi rullaa kutakin väriä.


Niin ja sitten vielä niihin äitienpäivälahjoihin... Sainhan minäkin omien lapsosten askartelemat lahjat (ja täytyy myöntää, että nyt jos koskaan lahjat osuivat kuin nyrkki silmään, päikkärin tädeillä tuntuis olevan mamman harrastus hyvin tiedossa ;) ). Nämä lahjat kruunasivat ompelunurkkauksen! Pientä vinkkiä tulevista lahjoista sain jo äitienpäivän alla: "Äiti, meillä on sulle päikkärissä salaisuus. Sitä ei saa paljastaa, koska se on salaisuus. Se on neulatyyny!"

Lasten päiväkodissa askaretemat neulatyynyt <3

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Aurinkoisia kesäpäiviä ja Suomelle tsemppiä huomiseen peliin (ja lieköhän ollut ihan pakko sotkea jääkiekkokin tänne... :D )!

P****nnuolija ja silmälasikotelo

Viikonloppuna innostuin kokeilemaan muovipussien sulattelua. Muovipusseja siis sulatetaan silitysraudalla kahden leivinpaperin välissä, jotta saadaan tukevaa ja vedenpitävää "kangasta". Tämäkin oli homma, jota olen mielessäni pyöritellyt ja tuumaillut, että milloinkohan ehtisin/ kehtaisin kokeilla. Ja se hetki tuli lauantai- iltana, oli tartuttava tuumasta toimeen!

Jokunen muovipussi siinä pipariksi meni, testaillessa. Pistin merkille, että kannattaa aloittaa homma miedolla lämmöllä (max. yhdellä pisteellä). Ja todellakin muistaa se leivinpaperi muovipussien alla sekä niiden päällä, muuten pääsee ostelemaan uutta silitysrautaa ja -lautaa.

Iltasella ulkona istuksiessa sain päähäni aivan mahti- idean, mitä tekisin tuosta "muovikankaasta": penkin istuinpäällisen! Itse kun en meikkaa, joten meikkipusseja tai vastaavia en tarvitse ja tuo istuinpehmuste/ penkinpäällinen kuulosti helpolta toteuttaakin.

Mutta ei suinkaan puhdas valkoinen muovi siihen käynyt... Taannoin ostin WC- istuimemme kanteen huumorimielessä tarran ja ei se oikein istunut tuonne meidän vessaan. Eikun repimään tuota tarraa irti ja suunnitelma toteen. Tämä suunnitelma EI voinut odottaa oikean väristä kanttinauhaa tai oikean väristä ompelulankaa, tämä oli päästävä toteuttamaan heti ja niistä tarvikkeitsta, joita ompelulaatikosta löytyi!

 

Persettä nuoleva lehmä!

Perseennuolijaa voi käyttää vaikka potkurissa ;)

Tämäkin esitys on kierrätysmateriaaleista tehtyä: pehmikkeenä pari kerrosta vanhaa torkkupeittoa, välissä kolme kerrosta muovipussia ja päällä tuo tarra, joka "komisti" ennen vessaamme. Jopa kanttinauha on kirpparilta! Ajatuksena oli, että jos sattuisin noita lehmätarroja löytämään lisää, tekisin kesäksi ulos puutarhatuoleihin vastaavanlaiset. Vahva epäilys vaan siitä, ettei noita tarroja enää löydy...

Esikoisemme silmälasit uusittiin alkuvuonna ja jostain kumman syystä uudet lasit ei mahdu kunnolla liikkeestä saatuun koteloon (eikä uutta koteloa ole tullut hommattua, kun lasit ovat menneet koteloon pienellä asettelulla). Olin jemmaillut muovikääreitä WC- paperipakkuksista hienojen pingviinikuvien vuoksi, ajatuksena tehdä niistä JOTAIN.

Silmälasikotelo esikoiselle

Tuossa työssä ompelin myös elämäni ENSIMMÄISEN vetoketjun, uskokaa tai älkää! Jostain kumman syystä en ollut juuri niillä käsityötunneilla koulussa, kun vetoketjuja ommeltiin (en kyllä kässän tunneilta lintsannut varmaan koskaan, mutta jostain kumman syystä tuo vetskarin ompelu on jäänyt). Jälkikin on sen mukaista... Harjoitusta, harjoitusta. Tuttavani pyysi nimittäin ompelemaan tyynynpäälliset, joihin toivoi vetoketjua.

Myös silmälasikotelo on kierrätysmateriaaleja hyödyntäen tehty: vuorena on palanen T- paitaa, päällä siis muovipusseja ja vetoketjukin taisi olla jostain purettu :)


Ja sitten kaiken tämän jälkeen keittiön lattialta pitäisi siivota kaaos:

Tarvikkeita "muovikankaisiin"

 Ja kun kaaos on saatu selvitettyä, voi nauttia kupin kahvia ja minttusuklaakakkua (joka valmistui tuossa käsityövimman rinnalla, samoin kuin makaroonilaatikko), jonka ohje löytyy täältä. Ja kun kahvi ja kakku on nautittu, on aika lähteä shoppaamaan uusia nuppineuloja. Tuppaavat nimittäin tylsymään rankasti tuon muovin läpi tökkiessä...

Kierrätystä ja tuunatut neppipihdit

Tilasin viime syksynä itselleni eBayn kautta KAM- neppipihdit.Pääsin testaamaan niitä ensimmäisen kerran nuoremman pojan kierrätyshuppariin ja hupsis, kuinkas sitten kävikään? Olin kiinnittämässä vasta toista nepparia ja pihdeistä kuului NAKS! Minä parahdin samoin tein itkemään ja kirosin pihdit... Onneksi Pelle Peloton (eli siis aviomieheni) otti pihdit käsiinsä ja hetken suunniteltuaan korjasi ne.

 

Tuunatut neppipihdit, kuvan alareunassa tuo rikkoontunut osa, joka katkesi tuolta pihtien kärjestä ja on korvattu kärripoletilla ;)

Pihtien korjaukseen tarvittiin siis vain kärripoletti (jossa olikin jo toinen reikä valmiina), johon porataan reikä myös toiselle puolelle. Olisihan tuon polettiosan tuosta voinut rälläköidä poiskin, olisi tullut siistimpi, mutta kun ei se käyttöä haittaa millään muotoa (ja minulla oli kiire nepittää huppari loppuun).

Kierrätyskankaista valmistunut huppari käyttäjällään

Ja vielä samana iltana sain hupparinkin valmiiksi. Tämä oli elämäni ensimmäinen huppari, jonka olen ommellut. Eikä se niin vaikeaa ollut kuin kuvittelin (jostain kumman syystä kuvittelin, että tuon hupun kanssa tulee ongelmia...). Huppari on siis samalla kaavakokeilu ja senkin takia valmistettu vanhasta T- paidasta ja jostain muusta kierrätyskankaasta. Ja vetoketjun korvasin tosiaankin noilla KAMin neppareilla.

Kierrätyskankaista on valmistunut seuraavakin työ eli pyyhe keittön kaapin oven kahvaan. Sain joku vuosi sitten äidiltäni vastaavanlaisen pyyhkeen lahjaksi. Kummasti on kerääntynyt noita vanhoja vohvelipyyhkeitä tuonne kaappeihin ja kangaslaatikoihin, kirppareilta niitä silloin tällöin mukaani haalin. Pyyhkeissä minua on ihastuttaneet nuo vanhat reunapitsit, itselläni kun on virkkauksen opettelu vasta aivan alkutekijöissään.

Koekappale pyyhkeestä

Aluksi mietiskelin jotain kirjailua tuohon pyyhkeeseen, mutta nuo pitsit riittää. Yksinkertaisen kaunista. Laiskuuksissani iskin tähänkin pyyhkeeseen nuo KAMin nepparit, alkuperäisessä pyyhkeessä on tarrat. Toiminee näinkin! 

Paljon on päässäni pyörinyt ideoita ja suunnitelmia, voi kun saisikin otettua itseään niskasta kiinni ja toteuttaa niitä suunnitelmiaan! Tuohon pojan huppariinkin olisi tuolla joustofroteet varattuna, eihän ne olisi kuin leikata ja ommella. Kohta lie poika kasvanut jo niin paljon, ettei kankaat enää riitäkään (ja sitä kangasta kun ei enää valmisteta). Lisäksi pitäisi varmaankin tehdä lasten vaatekaapeissa inventaario ja rueta ompelemaan kesäksi shortseja. Täytyy myöntää, yhtään kesävaatetta en ole vielä tehnyt. No, viikonlopulle kai se on taas lupaillut pakkasta ja lisää lunta... Että ei kait tässä mikään kiire vielä kesävaatteille ole.

Ja sitten olen haalinut tyhjiä kahvipussejakin, jo vuosia olen haaveillut kahvipusseista punotusta kauppakorista. Näinköhän saan koskaan sellaista aikaiseksi, saattaa käydä samalla tavalla kuin eräälle perintötuolille, joka odottaa tuolla aitassa edelleen maalia pintaan. 

Kahvipussit kuivumassa, kunnon THE INSPIRAATIOTA odotellessa...

Niistä tekemättömistä töistä saisi kyllä melko piiiiitkän listan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee ;)

Sairastelua ja reissaamista (ja kangaslaatikon tuhoamisyritys)

Pari viikkoa mennä hurahti nopeasti. Hiihtoloman jälkeisen viikon kuopus sairasteli kotosalla flunssaa ja keuhkoputkentulehdusta, esikkokin pari päivää paranteli nuhaista oloaan ja taisipa itselläkin kuumetta hiukan pukata. Olipahan jännitettävää, sillä meillä oli suunniteltu reissuun lähtö ja laivamatkakin Tukholmaan oli jo maksettuna ja voi että mikä pettymys lapsille olisi ollut, jos laivareissua olisi jouduttu siirtämään! Nyt on reissut reissattu ja kotiarkeen palattu.


Olin tilannut Ruotsissa asuvan veljeni avustuksella kankaita täältä ajatuksena napata ne Tukholmassa käydessä veljen luota mukaan (tuo ko. verkkokauppa ei toimita tilauksia Suomeen, siksi moinen kiertotie ;) ). Reissua edeltävällä viikolla minulle meinasi iskeä jopa jo jonkin näköinen ahdistus, kun noita kankaita on tullut hamstrattua marinoitumaan kaappeihin ja lisää oli tulossa. Eikun tuumasta toimeen ja lapsosille paitoja "sarjatuotantona". Menihän siihen päivä jos toinenkin, välillä potilaan seurana ja erotuomarina ja ruoanlaitossa ja ja ja... Ja vasta reissun jälkeen sain kauluksien resorit ommeltua paikoilleen.

Lapsosten uudet paidat

Paitojen kaava on jostain Ottobrestä ja jostain toisesta lehdestä yhdistetty ja muokattu omille lapsille sopivaksi. Siinä mielessä helppoa noita paitoja tehdä sarjassa omille pojille, kun ovat liki saman kokoisia (ikäeroa on 1v4kk), toisen paitakankaita leikellessä jätän saumavarat pois ja lyhennän hiukan hihoja. Ja kuten kuvasta voi ehkä huomata, olen SUPERLAISKA vaihtelemaan saumuriini lankoja ja jos totta puhutaan, niin vihaan sitä hommaa melkoisesti (ja jos IHAN rehellisiä ollaan, niin myönnettäköön, että muutamaan otteeseen olen hermoni menettäny lankoja vaihtaessa ja hyvinkin usein pyydän perheemme Pelle Pelottoman siihen hommaan) . Näiden paitojen kankaat taitaa olla ostettu Sampsukalta, kotipuoti kun on petollisen lähellä :) Tuosta keltaisesta traktoripaidasta tykkään ainakin itse melko paljon, pitäähän kovalla traktorimiehellä olla traktoripaita! Käyttöön se ei vielä ole ennättänyt.


Sairastelun keskelle sain ihanan piristyksenkin ja pakko jakaa tämä riemu täälläkin. Siis tuo itse kirjekuori on piristys ja ihanuus, sisällöstä ei varmasti monikaan voi sanoa samaa. Mutta mä tykkään, molemmista!

Piristävä yllätys postilaatikolla!

Ostin (kyllä, luitte aivan oikein, ostin) nuo kaksi vanhaa kahvipakkausta ja sokeripussin Facebookissa toimivasta kirppisryhmästä. Niistä on tarkoitus tehdä (joskus) taulut keittiömme seinälle, sopivat mielestäni mukavasti kahvipurkkikeräilyni rinnalle. Tässä siis mielestäni hyvä (ja iloinen) esimerkki siitä, kuinka myös postitettaessa voidaan käyttää kierrätysmateriaaleja. Itse jemmailen kaikki muovipussit ja vastaavat, niissä on helppoa lähetellä esim. kankaita eteenpäin.

Ja kun olimme kylättelemään Vantaan suunnille lähdössä, niin eihän sinne tyhjin käsin voinut mennä. Päätin pikatikkinä ystävän pesueelle vielä pipot perjantaina surauttaa (lähtö oli lauantaiaamuna) ja kangaskaupan kautta piti koukata, koska eihän minulla ollut MITÄÄN tyttömäisiä kankaita varastoissani.

Tuliaiset ystävän perheelle

Perjantaina iltapäivällä vasta siis varmistui, että ylipäätään voimme lähteä lauantaiaamuna matkaan. Uskalsin pakkaamisenkin vasta perjantaina aloittaa ja ihme kyllä, ei tullut edes järkyttävä kiire (miehen siskon tupareissakin kävimme mansikkajuustokakun lahjaksi viemässä :P ) ja kaikki tarvittavat tavarat oli mukana.

Ja niin, kun kerran Etelä- Suomessa ajeltiin, eihän ilman varastomyymälävierailua kotiin voinut palata. Kangastukun varastomyymälässä oli "pakko" vierailla, ei sieltä hirveästi ompelukamppeita mukaan tarttunut, jotain pientä kuitenkin, niistä lisää myöhemmin. Reissusta olikin "kiva" palata kotiin keskiviikkoiltana, torstai ja perjantai menikin sitten siivotessa ja esikon 6- vuotissyntymäpäiviä järjestellessä lauantaiksi.

Uusista kangasherkuista kuvia ja päivitystä myöhemmin!

Olipa kerran T- paita...

Nuorimmainen poika esitti taannoin toiveen maastokuvioisesta piposta. Kirpparilla kierrellessäni silmiini sattuikin sitten maastokuvioinen trikootoppi, hintaakin oli hurjat 0,20€! Tänään sitten päätin pistää taas pipotehtaan pystyyn piristääkseni kuumeista potilasta ja tarttua Facebookin Ompeluelämää- ryhmän haasteeseen tehdä T- paidasta jotakin uutta. Itse käytän paljonkin vanhoja T- paitoja mm. pipojen vuoriin sekä uusien kaavojen kokeiluun.

Tekemisen ohella kuvailin nuo pipon ompelun vaiheet, jos joku haluaa piponteko- ohjetta. Apuna kuvaamisessa oli myös pikku potilaamme kera veljensä :) Ohjeita on varmasti liki yhtä monta kuin on tekijöitäkin, tässä niistä yksi.

Kirppislöytö: maastokuvioinen trikootoppi, hintaa 0,20€

Pipon vuoreksi kaivelin kangaslaatikosta oman vanhan T- paitani, joka oli paitana jo parhaat päivänsä nähnyt... Paidat saksitaan saumojen vierustaa pitkin auki (tämä ei ole välttämätöntä tokikaan, kaavan voi laittaa tuohon paidan päälle suoraan ja leikata kaksi pipokappaletta kerralla. Minun oli saksittava saumat auki, koska paidoissa oli hiukan tahroja).

Sitten leikkaamaan! Kaavan olen piirrellyt viime syksynä jostain omasta vanhasta lempparipipostani, sitä olen sitten muokkaillut tarpeen tullen suuntaan ja toiseen.

Leikataan yhteensä neljä kaavanmukaista palaa: kaksi vuorta varten ja kaksi sitten päällyskankaaksi.

Palat leikattuina

Neulataan ja ommellaan yksi vuorikappale ja yksi päällyskappale alareunasta yhteen, oikeat puolet vastakkain.

Saumurointia odottamassa

Sen jälkeen neulataan nuo äsken ommellut kappaleet toisiinsa, oikeat puolet vastakkain ja nimenomaan niin, että esim tässä tapauksessa maastokuviot ovat vastakkain ja ruskeat (eli vuorikappaleet) ovat vastakkain. Tässä vaiheessa laitetaan myös mahdolliset heijastimet tai merkit pipoon.

Alareuna saumuroitu ja kappaleet neulattuna yhteen (sauma näkyy siis kuvassa keskellä pystyssä)

Kun pipokappaleet on ommeltu yhteen, on aika leikata kääntöaukot. Aukon koko riippuu siitä, miten istuvan piposta haluaa, minä leikkaan nuo aukot melkolailla summassa, en ole niitä sen kummemmin ikinä mittaillut :D

Sitten ommellaan tuosta päällimmäiseksi tulevasta kankaasta tuo äsken leikattu aukko kiinni.

Nurjalle puolelle päälaen kohtaan muodostuu tuollainen raksi

Tässä vaiheessa käännetään pipo oikein päin vuoreen leikatun aukon kautta. Nyt ommellaan vuoreen jäänyt aukko oikealta puolelta samalla tavoin, kuin tuossa edellisessä kuvassa.

Vuoren aukko neulattuna umpeen

Nytpä pipo alkaa olla valmis. Vaikka vuoren sauma on ommeltu oikealta puolelta umpeen, se ei haittaa, koska sinnehän se pipon sisälle jää.

Melkein valmis pipo

Työnnetään vielä tuo vuori pipon sisälle ja eikun kovaan käyttöön!

Potilas sai piponsa, tuli aluksi sen verran reilu tapaus, että sai käännettyä tuota alareunaa, mutta se ei herralle kelvannut...

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Mallipipotapauksessa jouduin vielä kavennushommiin... Pipo kirjaimellisesti pyöri käyttäjänsä (ja myös minun) päässä. Eikun vaan vuoren sauma päälaelta auki, pipo nurin ja kaventamaan. Siinä meni kaventaessa sitten heijastinkin mukana.

Tokihan isoveljenkin piti uusi pipo saada ja kangaslaatikon kätköistä löytyi pipon etupuolelle riittävä palanen lohikäärmetrikoota. Vuorena ja takakappaleena tuossa vihreässäkin pipossa on vanhoja paitoja silputtuna. Vuori tuppaa hiukan pilkistämään ainakin noin uutuuttaan, tuon alareunan voisi ommella vielä reunasta, mutta enpäs jaksa, kun se vuori sinne hetkessä muotoutuu :)

Päivän piposaldona neljä pipoa: kaksi omille lapsille, yksi itselle ja yksi ystävän tytölle. Tuo oman piponi kangas on myös yksi niistä "pakko saada"- kankaista: norsukuvioinen joustofrotee. Kuolasin tuon kuosin perään jo neljä vuotta sitten, kun tuolle kuopuksellemme kestovaippoja ompelin. Ikinä en ennättänyt tuolla kuosilla vaippaa tehdä. Taannoin löysin tuota kangasta palan eräästä huutokaupasta, metrihinta nousi tuollekin melko korkeaksi (en edes uskalla lopullista hintaa mainita...), mutta sainpas itselleni mieluisan pipon!

Traktoripipo on taas "tilauksesta" tehty. Keskustelimme kerran ystäväni kanssa siitä, miksi tytöille tuputetaan tyttömäisiä kuoseja ja värejä, monesti vaaleanpunaista ja Hello Kittyä. Lupasin tehdä neitokaiselle traktoripipon! Värit on mielestäni melko passelit molemmille sukupuolille, itse olen tekemässä tuosta samasta kankaasta pojalleni paitaa. Vaikka poikiamme luullaan hyvinkin usein tytöiksi pitkien, vaaleiden hiustensa vuoksi, käytän poikiemme vaatteissa myös punaisia sävyjä. Toki täysin vaaleanpunaiseen en poikia pue (vaikka se vanhemman pojan suosikkiväreihin kuuluukin) ja pyrin siihen, että aina on jotain poikamaistakin päällä.

Päivän saldo!

Intohimona pelti ja alumiini

Noita erinäköisiä purkkeja on talouteemme ihmeellisesti vuosien varrella kertynyt. Kaikki sai alkunsa siitä, kun sain tädiltäni punaisen Pauligin kahvipurkin omaan ekaan asuntoon muuttaessani. Hetkeä myöhemmin löysin kirpparilta raidalliset Marianne- ja Marimint- karkkipurkit, ne lähtivät mukaani, koska olivat yksinkertaisesti niin söpöjä!

Purkkikokoelmani. Nappasin samalla kuvan, kun pyyhkäisin pölyt tuolta kaapin ja purkkien päältä. Kuva on otettu pari kuukautta takaperin, sittemmin purkkeja on tullut jokunen lisää. Poikamme Marco (4,5 vuotta) huomaa muuten välittömästi, jos kokoelmaan on ilmestynyt yksikin uusi purkki!

Muutettuamme vuonna 2007 omakotitaloon, keksin asetella purkkeja keittiön kaappiemme päälle koristeeksi. Aluksi siellä oli niitä ne kolme kappaletta. Vähitellen niitä rupesi kirpputoreilta tarttumaan mukaan. Nyt alkaa keittiön kaapin päällys olla täynnä!

Viime viikolla tuli isoveljeni kanssa puhetta tuosta minun keräilystäni. Hän piti minua hiukan kahjona :) Veljeni kertoi, kuinka hän vastottain oli mennyt tyhjentämään ja remontoimaan erästä kuolinpesää (Ruotsissa): asunnosta oli kannettu jätesäkkitolkulla vanhoja kahvipannuja, kahvipurkkeja, kahvimyllyjä, kupariesineitä KAATOPAIKALLE! Minulle tuli hiukan suru puseroon, toisen roska on toisen aarre! Samalla ystäväni naapuri kertoili juuri uudistaneensa keittiönsä ja oli kantanut kaikki vanhat kahvipurkit roskiin :( Nykyisin tuo isäntäkin osaa jo kirppareilla katsella minulle uusia purkkeja, harmi vaan kun viime aikoina purkkien hinnat ovat kirppareillakin nousseet liki pilviin.

Nyt kun nuo kaapinpäällyset alkaa siis olla täynnä kahvipurkkeja, vaivihkaa meille on alkanut kerääntyä myös vanhoja, peltisiä sikari- ja karkkirasioita. Niille en ole vielä paikkaa keksinyt, eikä niitä vielä niin paljoa edes ole, ettäkö niitä kannattaisi vielä edes esitellä...

Sitten on vielä nämä:

 Tonkat toimivat kesällä kukka- asetelmien alusina (ja toisinaan ikävä kyllä poikien kuraleikeissä...). Peelarit ovat löytäneet paikkansa myös keittiöstä. Isoin alumiinitonkka on peräisin Nurmeksesta, mieheni kotipaikalta, reunimmainen alumiinitonkka on tuttavani mökiltä Lieksasta. Kaksi ruosteista tonkkaa on kirpparilöytöjä, haaveissa olisi hiekkapuhaltaa ja maalata nuo (joskus). Pienemmän ruosteisen tonkan kansi oli ruostunut kiinni, mutta onneksi meillä asustaa Pelle Peloton (isäntä siis), joka sai kannen irroteltua! Kansia ei kaikkiin ole enää tallessa, mutta minua se ei liiemmälti haittaa. Kansien puuttuminen ja lommot kertovat omalla tavallaan tonkkien tarinaa.