Räntää, shortseja ja villasukkia

No niin, vihdoinkin ne vanhemman pojan shortsit valmistui. Ja oli muuten sellaista taistelua, ettei usko kukaan!

Ommeltuani sivusaumat, huomasin että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Minä siinä jo likimain itkua väänsin ja laitoin lohikäärmekankaastakin etsintäkuulutuksen nettiin. Luulin pilanneeni kankaan ja shortsit (ja kangas on taas sarjassamme loppuunmyytyä). Sieluni silmin jo näin, kuinka pettynyt poika olisi, jos ei haluamiaan shortseja saisi. Mielessä kävi jo siinä vaiheessa lähteä metsästämään kaupungin kaupoista lohikäärmeitä valmiina shortseina.

Purettuani sivusaumat, huomasin, etten ollutkaan sössinyt yhtään mitään. Vain suunnittelemani ompelujärjestys oli väärä! Onneksi kaava oli väljä ja leveähkö malliltaan, eikä haitannut, vaikka shortsit hiukan kapenivatkin siinä koheltaessa. Ainut vahinko, mikä tapahtui, oli se että taskunsuista tuli pienen sutjakat (saatanpa vielä tikata taskut umpeen valetaskuiksi ja lisäillä takataskut, kun tuota lohikäärmettä jäi taskujen kokoisia tilkkuja ;) ).

Lopputulos oli se, että olin taistellut kahden päivän aikana noin kuutisen tuntia uuden saumurin kanssa, mm. langoittanut sen kahteen kertaan uudelleen, vaihtanut neulat ja kikkaillut muutenkin säätöjen kanssa. Karkkilakkonikin sai väistyä siinä vaiheessa. Mutta lopultakin on muutamat shortsit valmiina odottamassa lämpimiä kesäpäiviä!

Tähän mennessä valmistuneet tuotokset

Ja etteikö tuo kaikki edellämainittu olisi ollut jo tarpeeksi... Ajattelin, että nappaan kuvat samoin tein valmistuneista pöksyistä, päätti digikamera vihastua minuun. Onneksi sekin ongelma korjaantui, kun perheemme Pelle Peloton teki kameralle "jotakin", en vain tiedä mitä.

Kun hermoni alkoi olla jo melkolailla riekaleina ompelun vuoksi, päätin pitää pientä taukoa. Mielessäni on jyskyttänyt ajatus villasukista, jotka lupasin ystävälleni neuloa (valmistumisajankohdasta ei ollut puhetta ;) ). Kappas vaan, sukkapuikot olivatkin kiinni vielä keskeneräisissä kämmekkäissä! Kämmekkäät olivat seisoneet työhuoneen pöydällä pari kuukautta keskeneräisinä. Ja niin, puuttuihan niistä loppupeleissä kaksi tai kolme kerrosta, ennenkuin valmistuivat. Heti kun sain neuleen valmiiksi, päätin päätellä kämmekkäät ja samalla itselleni neulomat polvisukat, jotka olivat odottaneet lankakorin reunalla päättelyään vuodenvaihteesta saakka. Muuten en olisi saanut niitä pääteltyä ennen ensi talvea. Päättely, tuo homma jota neulomisessa vihaan. Älkää kysykö miksi!

Polvisukat itselle ja kämmekkäät äidille pilkkireissuja varten

Ja toivoa sopii, että nämä villasukat valmistuisi ennen ensi joulua, yritetään ainakin! Kiirehän ei varmaan ole, taisi HIFK kesälomille jo tuossa joku aika sitten lähteä, oikeastaan siitä lähtien nämä sukat ovat olleet liki päivittäin mielessäni... Vaikken jääkiekkoa itse juuri seuraakaan (MM- kisoja saatan seurata jokusen Suomen ottelun verran), tulosruudusta jäi sen verran mieleen, että HIFK:n pelit on tämän kauden osalta pelattu (yleensä korvissani on jonkinlainen suodatin tulosruudun aikaan, urheilusta ei jää juuri mitään korvieni väliin).

HIFKiä ystävälle

Nyt jatkamaan villasukkien neulontaa! Parin edellisen päivän sääkin on kyllä ollut kaikkea muuta kuin kesäinen, villasukillekin ollut käyttöä. Josko se kesä sieltä pian saapuisi (kauhulla odotan niitä tuhoja, mitä myyrät ovat saaneet aikaan, muutamassa sulaneessa kukkapenkissä jo ei niin toivottuja- kekoja näkyy...).

Askartelua lasten kanssa ja muuta sekalaista settiä

On tässä jotain saatu aikaiseksikin välissä. Monta asiaa on aloitettu ja jotain on valmiinakin :)

Eräänä päivänä päätin suorittaa lasten vaatekaapeilla siivouksen ja inventaarion. Pieneksi käynyttä vaatetta lähti iso kassillinen myyntiin ja uutta pitäisi tilalle saada. Kysäisinpä sitten lapsosilta mielipidettä, että minkälaista shortsia herroille kesäksi saisi olla. Vanhemman pojan vastaus oli, että lohikäärmeshortsit ja nuoremman vastaus oli... SOTILASSHORTSIT! Minulla pursuaa kangaslaatikot täynnä kankaita (ja lisää on Saksasta tulossa...), mutta ei auttanut kuin lähteä seuraavana päivänä paikalliseen kangaskauppaan ostamaan maastokuvioista kangasta. Lohikäärmekangasta minulta onneksi hiukan löytyi (mutta ne shortsit odottaa tuolla vielä ompelijaansa).

Kesävaatetta pikku sotilaalle!

Sattuipa sopivasti olemaan kangaskaupassa erä edullisesti puuvillaista maastokangasta, ostin sitä sitten kerralla reilummin, onpahan jemmassa vastaisuuden varalle! Passelit kaavat löysin pitkän etsinnän jälkeen Ottobrestä (3/2008), lahkeet oli aluksi liian pitkät nuoremman pojan makuun, lyhensin niitä reilusti. Ja koska tuo kangas oli suht edullista, uskalsin shortsit tehdä suoraan, ilman erillistä kierrätyskankaista valmistettua testiversiota/ kaavakokeilua ;) Sen verran olen Ottobren kaavoista oppinut, että saumavarat jätin leikkaamatta, koska ko. lehden kaavat tuntuvat olevan melko reilua mitoitusta.

Lisää taskuja!

Ja koska poitsu on melkoinen aarteenmetsästäjä (eli siis auton takakontissa kulkee hyvinkin usein havuja, käpyjä, risuja, kiviä, joskus jopa koivuhalkoja, taskuista löytyy pullonkorkkeja, hiekkaa, karkkipapereita :D), niin pitäähän housuissa taskuja olla tarpeeksi! Alkuperäisessä kaavassa oli vain sivutaskut, jotka nekin melko pienet, päätin ommella seuraaviin shortseihin muutamat taskut lisää. Nyt löytyy sivutaskut, takataskut ja reisitaskut, molemmin puolin! Kelpaa täytellä taskut aarteilla (joita äiti sitten kadottaa pyykkipäivänä)!


Myöskin keittiömme kaipasi yhtä asiaa: muistitaulua. Löysin kirpputorilta muistitaulun, mutta se näytti sellaisenaan melko tylsältä. Vierailu Tiimariin ja lisäksi oman askartelulootan uumeniin, lapset maalaamaan ja sommittelemaan ja äiskälle kuumaliimapistooli käteen.

Muistitaulu keittiöön, kuvan otti Marco 4vee :)

Muistitauluun pitäisi vielä kehitellä joku kiva kiinnityssysteemi ja eikun seinälle. Siinä säilyy (toivottavasti) kaikki päiväkodin tärkeät tiedotteet sun muut ja jokaiselle perheenjäsenelle on oma pyykkipoika (KAMB= perheenjäsentemme ensimmäiset kirjaimet), johon voi ripustaa vaikkapa... AARTEITA ;)

Nuo maastokuvioiset shortsit olivatkin sitten (toivottavasti, ainakin toistaiseksi) viimeinen ompelu äidiltäni ikuisuuslainassa olevalla, 3- lankaisella saumurilla. Olen tässä tullut siihen johtopäätökseen, että 3- lankaiset saumat ei kestä ainakaan meidän poikien vaatteissa sellaisenaan (vaan ne pitäisi lisäksi ommella tavan ompelukoneella). Isäntä osti tässä ennen pääsiäistä projektiksi vanhan moottorikelkan, joten minä aloitin suhteellisen hyvällä omalla tunnolla metsästämään 4- lankaista saumuria. Eikä siinä kauaa mennyt, kun passeli tarjous sattui kohdalle, niinpä meille kotiutui eilen Bernette 334D- saumuri. Tässäpä sitä sitten aloitellaan opiskelu tuon "uuden" saumurin kanssa, on nimittäin pikkuisen erilainen käyttää kuin tuo vanha (jossa ainokaisia säätöjä oli langankireyden säädöt). Kovasti liikkeen myyjä yritti uuden uutukaista kaupata, mutta minä pidin pääni ja lopulta marssin käytetty (täyshuollettu ja vuoden takuu) saumuri kainalossa kotiin!

P****nnuolija ja silmälasikotelo

Viikonloppuna innostuin kokeilemaan muovipussien sulattelua. Muovipusseja siis sulatetaan silitysraudalla kahden leivinpaperin välissä, jotta saadaan tukevaa ja vedenpitävää "kangasta". Tämäkin oli homma, jota olen mielessäni pyöritellyt ja tuumaillut, että milloinkohan ehtisin/ kehtaisin kokeilla. Ja se hetki tuli lauantai- iltana, oli tartuttava tuumasta toimeen!

Jokunen muovipussi siinä pipariksi meni, testaillessa. Pistin merkille, että kannattaa aloittaa homma miedolla lämmöllä (max. yhdellä pisteellä). Ja todellakin muistaa se leivinpaperi muovipussien alla sekä niiden päällä, muuten pääsee ostelemaan uutta silitysrautaa ja -lautaa.

Iltasella ulkona istuksiessa sain päähäni aivan mahti- idean, mitä tekisin tuosta "muovikankaasta": penkin istuinpäällisen! Itse kun en meikkaa, joten meikkipusseja tai vastaavia en tarvitse ja tuo istuinpehmuste/ penkinpäällinen kuulosti helpolta toteuttaakin.

Mutta ei suinkaan puhdas valkoinen muovi siihen käynyt... Taannoin ostin WC- istuimemme kanteen huumorimielessä tarran ja ei se oikein istunut tuonne meidän vessaan. Eikun repimään tuota tarraa irti ja suunnitelma toteen. Tämä suunnitelma EI voinut odottaa oikean väristä kanttinauhaa tai oikean väristä ompelulankaa, tämä oli päästävä toteuttamaan heti ja niistä tarvikkeitsta, joita ompelulaatikosta löytyi!

 

Persettä nuoleva lehmä!

Perseennuolijaa voi käyttää vaikka potkurissa ;)

Tämäkin esitys on kierrätysmateriaaleista tehtyä: pehmikkeenä pari kerrosta vanhaa torkkupeittoa, välissä kolme kerrosta muovipussia ja päällä tuo tarra, joka "komisti" ennen vessaamme. Jopa kanttinauha on kirpparilta! Ajatuksena oli, että jos sattuisin noita lehmätarroja löytämään lisää, tekisin kesäksi ulos puutarhatuoleihin vastaavanlaiset. Vahva epäilys vaan siitä, ettei noita tarroja enää löydy...

Esikoisemme silmälasit uusittiin alkuvuonna ja jostain kumman syystä uudet lasit ei mahdu kunnolla liikkeestä saatuun koteloon (eikä uutta koteloa ole tullut hommattua, kun lasit ovat menneet koteloon pienellä asettelulla). Olin jemmaillut muovikääreitä WC- paperipakkuksista hienojen pingviinikuvien vuoksi, ajatuksena tehdä niistä JOTAIN.

Silmälasikotelo esikoiselle

Tuossa työssä ompelin myös elämäni ENSIMMÄISEN vetoketjun, uskokaa tai älkää! Jostain kumman syystä en ollut juuri niillä käsityötunneilla koulussa, kun vetoketjuja ommeltiin (en kyllä kässän tunneilta lintsannut varmaan koskaan, mutta jostain kumman syystä tuo vetskarin ompelu on jäänyt). Jälkikin on sen mukaista... Harjoitusta, harjoitusta. Tuttavani pyysi nimittäin ompelemaan tyynynpäälliset, joihin toivoi vetoketjua.

Myös silmälasikotelo on kierrätysmateriaaleja hyödyntäen tehty: vuorena on palanen T- paitaa, päällä siis muovipusseja ja vetoketjukin taisi olla jostain purettu :)


Ja sitten kaiken tämän jälkeen keittiön lattialta pitäisi siivota kaaos:

Tarvikkeita "muovikankaisiin"

 Ja kun kaaos on saatu selvitettyä, voi nauttia kupin kahvia ja minttusuklaakakkua (joka valmistui tuossa käsityövimman rinnalla, samoin kuin makaroonilaatikko), jonka ohje löytyy täältä. Ja kun kahvi ja kakku on nautittu, on aika lähteä shoppaamaan uusia nuppineuloja. Tuppaavat nimittäin tylsymään rankasti tuon muovin läpi tökkiessä...