Sairastelua ja reissaamista (ja kangaslaatikon tuhoamisyritys)

Pari viikkoa mennä hurahti nopeasti. Hiihtoloman jälkeisen viikon kuopus sairasteli kotosalla flunssaa ja keuhkoputkentulehdusta, esikkokin pari päivää paranteli nuhaista oloaan ja taisipa itselläkin kuumetta hiukan pukata. Olipahan jännitettävää, sillä meillä oli suunniteltu reissuun lähtö ja laivamatkakin Tukholmaan oli jo maksettuna ja voi että mikä pettymys lapsille olisi ollut, jos laivareissua olisi jouduttu siirtämään! Nyt on reissut reissattu ja kotiarkeen palattu.


Olin tilannut Ruotsissa asuvan veljeni avustuksella kankaita täältä ajatuksena napata ne Tukholmassa käydessä veljen luota mukaan (tuo ko. verkkokauppa ei toimita tilauksia Suomeen, siksi moinen kiertotie ;) ). Reissua edeltävällä viikolla minulle meinasi iskeä jopa jo jonkin näköinen ahdistus, kun noita kankaita on tullut hamstrattua marinoitumaan kaappeihin ja lisää oli tulossa. Eikun tuumasta toimeen ja lapsosille paitoja "sarjatuotantona". Menihän siihen päivä jos toinenkin, välillä potilaan seurana ja erotuomarina ja ruoanlaitossa ja ja ja... Ja vasta reissun jälkeen sain kauluksien resorit ommeltua paikoilleen.

Lapsosten uudet paidat

Paitojen kaava on jostain Ottobrestä ja jostain toisesta lehdestä yhdistetty ja muokattu omille lapsille sopivaksi. Siinä mielessä helppoa noita paitoja tehdä sarjassa omille pojille, kun ovat liki saman kokoisia (ikäeroa on 1v4kk), toisen paitakankaita leikellessä jätän saumavarat pois ja lyhennän hiukan hihoja. Ja kuten kuvasta voi ehkä huomata, olen SUPERLAISKA vaihtelemaan saumuriini lankoja ja jos totta puhutaan, niin vihaan sitä hommaa melkoisesti (ja jos IHAN rehellisiä ollaan, niin myönnettäköön, että muutamaan otteeseen olen hermoni menettäny lankoja vaihtaessa ja hyvinkin usein pyydän perheemme Pelle Pelottoman siihen hommaan) . Näiden paitojen kankaat taitaa olla ostettu Sampsukalta, kotipuoti kun on petollisen lähellä :) Tuosta keltaisesta traktoripaidasta tykkään ainakin itse melko paljon, pitäähän kovalla traktorimiehellä olla traktoripaita! Käyttöön se ei vielä ole ennättänyt.


Sairastelun keskelle sain ihanan piristyksenkin ja pakko jakaa tämä riemu täälläkin. Siis tuo itse kirjekuori on piristys ja ihanuus, sisällöstä ei varmasti monikaan voi sanoa samaa. Mutta mä tykkään, molemmista!

Piristävä yllätys postilaatikolla!

Ostin (kyllä, luitte aivan oikein, ostin) nuo kaksi vanhaa kahvipakkausta ja sokeripussin Facebookissa toimivasta kirppisryhmästä. Niistä on tarkoitus tehdä (joskus) taulut keittiömme seinälle, sopivat mielestäni mukavasti kahvipurkkikeräilyni rinnalle. Tässä siis mielestäni hyvä (ja iloinen) esimerkki siitä, kuinka myös postitettaessa voidaan käyttää kierrätysmateriaaleja. Itse jemmailen kaikki muovipussit ja vastaavat, niissä on helppoa lähetellä esim. kankaita eteenpäin.

Ja kun olimme kylättelemään Vantaan suunnille lähdössä, niin eihän sinne tyhjin käsin voinut mennä. Päätin pikatikkinä ystävän pesueelle vielä pipot perjantaina surauttaa (lähtö oli lauantaiaamuna) ja kangaskaupan kautta piti koukata, koska eihän minulla ollut MITÄÄN tyttömäisiä kankaita varastoissani.

Tuliaiset ystävän perheelle

Perjantaina iltapäivällä vasta siis varmistui, että ylipäätään voimme lähteä lauantaiaamuna matkaan. Uskalsin pakkaamisenkin vasta perjantaina aloittaa ja ihme kyllä, ei tullut edes järkyttävä kiire (miehen siskon tupareissakin kävimme mansikkajuustokakun lahjaksi viemässä :P ) ja kaikki tarvittavat tavarat oli mukana.

Ja niin, kun kerran Etelä- Suomessa ajeltiin, eihän ilman varastomyymälävierailua kotiin voinut palata. Kangastukun varastomyymälässä oli "pakko" vierailla, ei sieltä hirveästi ompelukamppeita mukaan tarttunut, jotain pientä kuitenkin, niistä lisää myöhemmin. Reissusta olikin "kiva" palata kotiin keskiviikkoiltana, torstai ja perjantai menikin sitten siivotessa ja esikon 6- vuotissyntymäpäiviä järjestellessä lauantaiksi.

Uusista kangasherkuista kuvia ja päivitystä myöhemmin!

Olipa kerran T- paita...

Nuorimmainen poika esitti taannoin toiveen maastokuvioisesta piposta. Kirpparilla kierrellessäni silmiini sattuikin sitten maastokuvioinen trikootoppi, hintaakin oli hurjat 0,20€! Tänään sitten päätin pistää taas pipotehtaan pystyyn piristääkseni kuumeista potilasta ja tarttua Facebookin Ompeluelämää- ryhmän haasteeseen tehdä T- paidasta jotakin uutta. Itse käytän paljonkin vanhoja T- paitoja mm. pipojen vuoriin sekä uusien kaavojen kokeiluun.

Tekemisen ohella kuvailin nuo pipon ompelun vaiheet, jos joku haluaa piponteko- ohjetta. Apuna kuvaamisessa oli myös pikku potilaamme kera veljensä :) Ohjeita on varmasti liki yhtä monta kuin on tekijöitäkin, tässä niistä yksi.

Kirppislöytö: maastokuvioinen trikootoppi, hintaa 0,20€

Pipon vuoreksi kaivelin kangaslaatikosta oman vanhan T- paitani, joka oli paitana jo parhaat päivänsä nähnyt... Paidat saksitaan saumojen vierustaa pitkin auki (tämä ei ole välttämätöntä tokikaan, kaavan voi laittaa tuohon paidan päälle suoraan ja leikata kaksi pipokappaletta kerralla. Minun oli saksittava saumat auki, koska paidoissa oli hiukan tahroja).

Sitten leikkaamaan! Kaavan olen piirrellyt viime syksynä jostain omasta vanhasta lempparipipostani, sitä olen sitten muokkaillut tarpeen tullen suuntaan ja toiseen.

Leikataan yhteensä neljä kaavanmukaista palaa: kaksi vuorta varten ja kaksi sitten päällyskankaaksi.

Palat leikattuina

Neulataan ja ommellaan yksi vuorikappale ja yksi päällyskappale alareunasta yhteen, oikeat puolet vastakkain.

Saumurointia odottamassa

Sen jälkeen neulataan nuo äsken ommellut kappaleet toisiinsa, oikeat puolet vastakkain ja nimenomaan niin, että esim tässä tapauksessa maastokuviot ovat vastakkain ja ruskeat (eli vuorikappaleet) ovat vastakkain. Tässä vaiheessa laitetaan myös mahdolliset heijastimet tai merkit pipoon.

Alareuna saumuroitu ja kappaleet neulattuna yhteen (sauma näkyy siis kuvassa keskellä pystyssä)

Kun pipokappaleet on ommeltu yhteen, on aika leikata kääntöaukot. Aukon koko riippuu siitä, miten istuvan piposta haluaa, minä leikkaan nuo aukot melkolailla summassa, en ole niitä sen kummemmin ikinä mittaillut :D

Sitten ommellaan tuosta päällimmäiseksi tulevasta kankaasta tuo äsken leikattu aukko kiinni.

Nurjalle puolelle päälaen kohtaan muodostuu tuollainen raksi

Tässä vaiheessa käännetään pipo oikein päin vuoreen leikatun aukon kautta. Nyt ommellaan vuoreen jäänyt aukko oikealta puolelta samalla tavoin, kuin tuossa edellisessä kuvassa.

Vuoren aukko neulattuna umpeen

Nytpä pipo alkaa olla valmis. Vaikka vuoren sauma on ommeltu oikealta puolelta umpeen, se ei haittaa, koska sinnehän se pipon sisälle jää.

Melkein valmis pipo

Työnnetään vielä tuo vuori pipon sisälle ja eikun kovaan käyttöön!

Potilas sai piponsa, tuli aluksi sen verran reilu tapaus, että sai käännettyä tuota alareunaa, mutta se ei herralle kelvannut...

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Mallipipotapauksessa jouduin vielä kavennushommiin... Pipo kirjaimellisesti pyöri käyttäjänsä (ja myös minun) päässä. Eikun vaan vuoren sauma päälaelta auki, pipo nurin ja kaventamaan. Siinä meni kaventaessa sitten heijastinkin mukana.

Tokihan isoveljenkin piti uusi pipo saada ja kangaslaatikon kätköistä löytyi pipon etupuolelle riittävä palanen lohikäärmetrikoota. Vuorena ja takakappaleena tuossa vihreässäkin pipossa on vanhoja paitoja silputtuna. Vuori tuppaa hiukan pilkistämään ainakin noin uutuuttaan, tuon alareunan voisi ommella vielä reunasta, mutta enpäs jaksa, kun se vuori sinne hetkessä muotoutuu :)

Päivän piposaldona neljä pipoa: kaksi omille lapsille, yksi itselle ja yksi ystävän tytölle. Tuo oman piponi kangas on myös yksi niistä "pakko saada"- kankaista: norsukuvioinen joustofrotee. Kuolasin tuon kuosin perään jo neljä vuotta sitten, kun tuolle kuopuksellemme kestovaippoja ompelin. Ikinä en ennättänyt tuolla kuosilla vaippaa tehdä. Taannoin löysin tuota kangasta palan eräästä huutokaupasta, metrihinta nousi tuollekin melko korkeaksi (en edes uskalla lopullista hintaa mainita...), mutta sainpas itselleni mieluisan pipon!

Traktoripipo on taas "tilauksesta" tehty. Keskustelimme kerran ystäväni kanssa siitä, miksi tytöille tuputetaan tyttömäisiä kuoseja ja värejä, monesti vaaleanpunaista ja Hello Kittyä. Lupasin tehdä neitokaiselle traktoripipon! Värit on mielestäni melko passelit molemmille sukupuolille, itse olen tekemässä tuosta samasta kankaasta pojalleni paitaa. Vaikka poikiamme luullaan hyvinkin usein tytöiksi pitkien, vaaleiden hiustensa vuoksi, käytän poikiemme vaatteissa myös punaisia sävyjä. Toki täysin vaaleanpunaiseen en poikia pue (vaikka se vanhemman pojan suosikkiväreihin kuuluukin) ja pyrin siihen, että aina on jotain poikamaistakin päällä.

Päivän saldo!