Kierrätystä ja tuunatut neppipihdit

Tilasin viime syksynä itselleni eBayn kautta KAM- neppipihdit.Pääsin testaamaan niitä ensimmäisen kerran nuoremman pojan kierrätyshuppariin ja hupsis, kuinkas sitten kävikään? Olin kiinnittämässä vasta toista nepparia ja pihdeistä kuului NAKS! Minä parahdin samoin tein itkemään ja kirosin pihdit... Onneksi Pelle Peloton (eli siis aviomieheni) otti pihdit käsiinsä ja hetken suunniteltuaan korjasi ne.

 

Tuunatut neppipihdit, kuvan alareunassa tuo rikkoontunut osa, joka katkesi tuolta pihtien kärjestä ja on korvattu kärripoletilla ;)

Pihtien korjaukseen tarvittiin siis vain kärripoletti (jossa olikin jo toinen reikä valmiina), johon porataan reikä myös toiselle puolelle. Olisihan tuon polettiosan tuosta voinut rälläköidä poiskin, olisi tullut siistimpi, mutta kun ei se käyttöä haittaa millään muotoa (ja minulla oli kiire nepittää huppari loppuun).

Kierrätyskankaista valmistunut huppari käyttäjällään

Ja vielä samana iltana sain hupparinkin valmiiksi. Tämä oli elämäni ensimmäinen huppari, jonka olen ommellut. Eikä se niin vaikeaa ollut kuin kuvittelin (jostain kumman syystä kuvittelin, että tuon hupun kanssa tulee ongelmia...). Huppari on siis samalla kaavakokeilu ja senkin takia valmistettu vanhasta T- paidasta ja jostain muusta kierrätyskankaasta. Ja vetoketjun korvasin tosiaankin noilla KAMin neppareilla.

Kierrätyskankaista on valmistunut seuraavakin työ eli pyyhe keittön kaapin oven kahvaan. Sain joku vuosi sitten äidiltäni vastaavanlaisen pyyhkeen lahjaksi. Kummasti on kerääntynyt noita vanhoja vohvelipyyhkeitä tuonne kaappeihin ja kangaslaatikoihin, kirppareilta niitä silloin tällöin mukaani haalin. Pyyhkeissä minua on ihastuttaneet nuo vanhat reunapitsit, itselläni kun on virkkauksen opettelu vasta aivan alkutekijöissään.

Koekappale pyyhkeestä

Aluksi mietiskelin jotain kirjailua tuohon pyyhkeeseen, mutta nuo pitsit riittää. Yksinkertaisen kaunista. Laiskuuksissani iskin tähänkin pyyhkeeseen nuo KAMin nepparit, alkuperäisessä pyyhkeessä on tarrat. Toiminee näinkin! 

Paljon on päässäni pyörinyt ideoita ja suunnitelmia, voi kun saisikin otettua itseään niskasta kiinni ja toteuttaa niitä suunnitelmiaan! Tuohon pojan huppariinkin olisi tuolla joustofroteet varattuna, eihän ne olisi kuin leikata ja ommella. Kohta lie poika kasvanut jo niin paljon, ettei kankaat enää riitäkään (ja sitä kangasta kun ei enää valmisteta). Lisäksi pitäisi varmaankin tehdä lasten vaatekaapeissa inventaario ja rueta ompelemaan kesäksi shortseja. Täytyy myöntää, yhtään kesävaatetta en ole vielä tehnyt. No, viikonlopulle kai se on taas lupaillut pakkasta ja lisää lunta... Että ei kait tässä mikään kiire vielä kesävaatteille ole.

Ja sitten olen haalinut tyhjiä kahvipussejakin, jo vuosia olen haaveillut kahvipusseista punotusta kauppakorista. Näinköhän saan koskaan sellaista aikaiseksi, saattaa käydä samalla tavalla kuin eräälle perintötuolille, joka odottaa tuolla aitassa edelleen maalia pintaan. 

Kahvipussit kuivumassa, kunnon THE INSPIRAATIOTA odotellessa...

Niistä tekemättömistä töistä saisi kyllä melko piiiiitkän listan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee ;)

Sairastelua ja reissaamista (ja kangaslaatikon tuhoamisyritys)

Pari viikkoa mennä hurahti nopeasti. Hiihtoloman jälkeisen viikon kuopus sairasteli kotosalla flunssaa ja keuhkoputkentulehdusta, esikkokin pari päivää paranteli nuhaista oloaan ja taisipa itselläkin kuumetta hiukan pukata. Olipahan jännitettävää, sillä meillä oli suunniteltu reissuun lähtö ja laivamatkakin Tukholmaan oli jo maksettuna ja voi että mikä pettymys lapsille olisi ollut, jos laivareissua olisi jouduttu siirtämään! Nyt on reissut reissattu ja kotiarkeen palattu.


Olin tilannut Ruotsissa asuvan veljeni avustuksella kankaita täältä ajatuksena napata ne Tukholmassa käydessä veljen luota mukaan (tuo ko. verkkokauppa ei toimita tilauksia Suomeen, siksi moinen kiertotie ;) ). Reissua edeltävällä viikolla minulle meinasi iskeä jopa jo jonkin näköinen ahdistus, kun noita kankaita on tullut hamstrattua marinoitumaan kaappeihin ja lisää oli tulossa. Eikun tuumasta toimeen ja lapsosille paitoja "sarjatuotantona". Menihän siihen päivä jos toinenkin, välillä potilaan seurana ja erotuomarina ja ruoanlaitossa ja ja ja... Ja vasta reissun jälkeen sain kauluksien resorit ommeltua paikoilleen.

Lapsosten uudet paidat

Paitojen kaava on jostain Ottobrestä ja jostain toisesta lehdestä yhdistetty ja muokattu omille lapsille sopivaksi. Siinä mielessä helppoa noita paitoja tehdä sarjassa omille pojille, kun ovat liki saman kokoisia (ikäeroa on 1v4kk), toisen paitakankaita leikellessä jätän saumavarat pois ja lyhennän hiukan hihoja. Ja kuten kuvasta voi ehkä huomata, olen SUPERLAISKA vaihtelemaan saumuriini lankoja ja jos totta puhutaan, niin vihaan sitä hommaa melkoisesti (ja jos IHAN rehellisiä ollaan, niin myönnettäköön, että muutamaan otteeseen olen hermoni menettäny lankoja vaihtaessa ja hyvinkin usein pyydän perheemme Pelle Pelottoman siihen hommaan) . Näiden paitojen kankaat taitaa olla ostettu Sampsukalta, kotipuoti kun on petollisen lähellä :) Tuosta keltaisesta traktoripaidasta tykkään ainakin itse melko paljon, pitäähän kovalla traktorimiehellä olla traktoripaita! Käyttöön se ei vielä ole ennättänyt.


Sairastelun keskelle sain ihanan piristyksenkin ja pakko jakaa tämä riemu täälläkin. Siis tuo itse kirjekuori on piristys ja ihanuus, sisällöstä ei varmasti monikaan voi sanoa samaa. Mutta mä tykkään, molemmista!

Piristävä yllätys postilaatikolla!

Ostin (kyllä, luitte aivan oikein, ostin) nuo kaksi vanhaa kahvipakkausta ja sokeripussin Facebookissa toimivasta kirppisryhmästä. Niistä on tarkoitus tehdä (joskus) taulut keittiömme seinälle, sopivat mielestäni mukavasti kahvipurkkikeräilyni rinnalle. Tässä siis mielestäni hyvä (ja iloinen) esimerkki siitä, kuinka myös postitettaessa voidaan käyttää kierrätysmateriaaleja. Itse jemmailen kaikki muovipussit ja vastaavat, niissä on helppoa lähetellä esim. kankaita eteenpäin.

Ja kun olimme kylättelemään Vantaan suunnille lähdössä, niin eihän sinne tyhjin käsin voinut mennä. Päätin pikatikkinä ystävän pesueelle vielä pipot perjantaina surauttaa (lähtö oli lauantaiaamuna) ja kangaskaupan kautta piti koukata, koska eihän minulla ollut MITÄÄN tyttömäisiä kankaita varastoissani.

Tuliaiset ystävän perheelle

Perjantaina iltapäivällä vasta siis varmistui, että ylipäätään voimme lähteä lauantaiaamuna matkaan. Uskalsin pakkaamisenkin vasta perjantaina aloittaa ja ihme kyllä, ei tullut edes järkyttävä kiire (miehen siskon tupareissakin kävimme mansikkajuustokakun lahjaksi viemässä :P ) ja kaikki tarvittavat tavarat oli mukana.

Ja niin, kun kerran Etelä- Suomessa ajeltiin, eihän ilman varastomyymälävierailua kotiin voinut palata. Kangastukun varastomyymälässä oli "pakko" vierailla, ei sieltä hirveästi ompelukamppeita mukaan tarttunut, jotain pientä kuitenkin, niistä lisää myöhemmin. Reissusta olikin "kiva" palata kotiin keskiviikkoiltana, torstai ja perjantai menikin sitten siivotessa ja esikon 6- vuotissyntymäpäiviä järjestellessä lauantaiksi.

Uusista kangasherkuista kuvia ja päivitystä myöhemmin!

Olipa kerran T- paita...

Nuorimmainen poika esitti taannoin toiveen maastokuvioisesta piposta. Kirpparilla kierrellessäni silmiini sattuikin sitten maastokuvioinen trikootoppi, hintaakin oli hurjat 0,20€! Tänään sitten päätin pistää taas pipotehtaan pystyyn piristääkseni kuumeista potilasta ja tarttua Facebookin Ompeluelämää- ryhmän haasteeseen tehdä T- paidasta jotakin uutta. Itse käytän paljonkin vanhoja T- paitoja mm. pipojen vuoriin sekä uusien kaavojen kokeiluun.

Tekemisen ohella kuvailin nuo pipon ompelun vaiheet, jos joku haluaa piponteko- ohjetta. Apuna kuvaamisessa oli myös pikku potilaamme kera veljensä :) Ohjeita on varmasti liki yhtä monta kuin on tekijöitäkin, tässä niistä yksi.

Kirppislöytö: maastokuvioinen trikootoppi, hintaa 0,20€

Pipon vuoreksi kaivelin kangaslaatikosta oman vanhan T- paitani, joka oli paitana jo parhaat päivänsä nähnyt... Paidat saksitaan saumojen vierustaa pitkin auki (tämä ei ole välttämätöntä tokikaan, kaavan voi laittaa tuohon paidan päälle suoraan ja leikata kaksi pipokappaletta kerralla. Minun oli saksittava saumat auki, koska paidoissa oli hiukan tahroja).

Sitten leikkaamaan! Kaavan olen piirrellyt viime syksynä jostain omasta vanhasta lempparipipostani, sitä olen sitten muokkaillut tarpeen tullen suuntaan ja toiseen.

Leikataan yhteensä neljä kaavanmukaista palaa: kaksi vuorta varten ja kaksi sitten päällyskankaaksi.

Palat leikattuina

Neulataan ja ommellaan yksi vuorikappale ja yksi päällyskappale alareunasta yhteen, oikeat puolet vastakkain.

Saumurointia odottamassa

Sen jälkeen neulataan nuo äsken ommellut kappaleet toisiinsa, oikeat puolet vastakkain ja nimenomaan niin, että esim tässä tapauksessa maastokuviot ovat vastakkain ja ruskeat (eli vuorikappaleet) ovat vastakkain. Tässä vaiheessa laitetaan myös mahdolliset heijastimet tai merkit pipoon.

Alareuna saumuroitu ja kappaleet neulattuna yhteen (sauma näkyy siis kuvassa keskellä pystyssä)

Kun pipokappaleet on ommeltu yhteen, on aika leikata kääntöaukot. Aukon koko riippuu siitä, miten istuvan piposta haluaa, minä leikkaan nuo aukot melkolailla summassa, en ole niitä sen kummemmin ikinä mittaillut :D

Sitten ommellaan tuosta päällimmäiseksi tulevasta kankaasta tuo äsken leikattu aukko kiinni.

Nurjalle puolelle päälaen kohtaan muodostuu tuollainen raksi

Tässä vaiheessa käännetään pipo oikein päin vuoreen leikatun aukon kautta. Nyt ommellaan vuoreen jäänyt aukko oikealta puolelta samalla tavoin, kuin tuossa edellisessä kuvassa.

Vuoren aukko neulattuna umpeen

Nytpä pipo alkaa olla valmis. Vaikka vuoren sauma on ommeltu oikealta puolelta umpeen, se ei haittaa, koska sinnehän se pipon sisälle jää.

Melkein valmis pipo

Työnnetään vielä tuo vuori pipon sisälle ja eikun kovaan käyttöön!

Potilas sai piponsa, tuli aluksi sen verran reilu tapaus, että sai käännettyä tuota alareunaa, mutta se ei herralle kelvannut...

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Mallipipotapauksessa jouduin vielä kavennushommiin... Pipo kirjaimellisesti pyöri käyttäjänsä (ja myös minun) päässä. Eikun vaan vuoren sauma päälaelta auki, pipo nurin ja kaventamaan. Siinä meni kaventaessa sitten heijastinkin mukana.

Tokihan isoveljenkin piti uusi pipo saada ja kangaslaatikon kätköistä löytyi pipon etupuolelle riittävä palanen lohikäärmetrikoota. Vuorena ja takakappaleena tuossa vihreässäkin pipossa on vanhoja paitoja silputtuna. Vuori tuppaa hiukan pilkistämään ainakin noin uutuuttaan, tuon alareunan voisi ommella vielä reunasta, mutta enpäs jaksa, kun se vuori sinne hetkessä muotoutuu :)

Päivän piposaldona neljä pipoa: kaksi omille lapsille, yksi itselle ja yksi ystävän tytölle. Tuo oman piponi kangas on myös yksi niistä "pakko saada"- kankaista: norsukuvioinen joustofrotee. Kuolasin tuon kuosin perään jo neljä vuotta sitten, kun tuolle kuopuksellemme kestovaippoja ompelin. Ikinä en ennättänyt tuolla kuosilla vaippaa tehdä. Taannoin löysin tuota kangasta palan eräästä huutokaupasta, metrihinta nousi tuollekin melko korkeaksi (en edes uskalla lopullista hintaa mainita...), mutta sainpas itselleni mieluisan pipon!

Traktoripipo on taas "tilauksesta" tehty. Keskustelimme kerran ystäväni kanssa siitä, miksi tytöille tuputetaan tyttömäisiä kuoseja ja värejä, monesti vaaleanpunaista ja Hello Kittyä. Lupasin tehdä neitokaiselle traktoripipon! Värit on mielestäni melko passelit molemmille sukupuolille, itse olen tekemässä tuosta samasta kankaasta pojalleni paitaa. Vaikka poikiamme luullaan hyvinkin usein tytöiksi pitkien, vaaleiden hiustensa vuoksi, käytän poikiemme vaatteissa myös punaisia sävyjä. Toki täysin vaaleanpunaiseen en poikia pue (vaikka se vanhemman pojan suosikkiväreihin kuuluukin) ja pyrin siihen, että aina on jotain poikamaistakin päällä.

Päivän saldo!

Intohimona pelti ja alumiini

Noita erinäköisiä purkkeja on talouteemme ihmeellisesti vuosien varrella kertynyt. Kaikki sai alkunsa siitä, kun sain tädiltäni punaisen Pauligin kahvipurkin omaan ekaan asuntoon muuttaessani. Hetkeä myöhemmin löysin kirpparilta raidalliset Marianne- ja Marimint- karkkipurkit, ne lähtivät mukaani, koska olivat yksinkertaisesti niin söpöjä!

Purkkikokoelmani. Nappasin samalla kuvan, kun pyyhkäisin pölyt tuolta kaapin ja purkkien päältä. Kuva on otettu pari kuukautta takaperin, sittemmin purkkeja on tullut jokunen lisää. Poikamme Marco (4,5 vuotta) huomaa muuten välittömästi, jos kokoelmaan on ilmestynyt yksikin uusi purkki!

Muutettuamme vuonna 2007 omakotitaloon, keksin asetella purkkeja keittiön kaappiemme päälle koristeeksi. Aluksi siellä oli niitä ne kolme kappaletta. Vähitellen niitä rupesi kirpputoreilta tarttumaan mukaan. Nyt alkaa keittiön kaapin päällys olla täynnä!

Viime viikolla tuli isoveljeni kanssa puhetta tuosta minun keräilystäni. Hän piti minua hiukan kahjona :) Veljeni kertoi, kuinka hän vastottain oli mennyt tyhjentämään ja remontoimaan erästä kuolinpesää (Ruotsissa): asunnosta oli kannettu jätesäkkitolkulla vanhoja kahvipannuja, kahvipurkkeja, kahvimyllyjä, kupariesineitä KAATOPAIKALLE! Minulle tuli hiukan suru puseroon, toisen roska on toisen aarre! Samalla ystäväni naapuri kertoili juuri uudistaneensa keittiönsä ja oli kantanut kaikki vanhat kahvipurkit roskiin :( Nykyisin tuo isäntäkin osaa jo kirppareilla katsella minulle uusia purkkeja, harmi vaan kun viime aikoina purkkien hinnat ovat kirppareillakin nousseet liki pilviin.

Nyt kun nuo kaapinpäällyset alkaa siis olla täynnä kahvipurkkeja, vaivihkaa meille on alkanut kerääntyä myös vanhoja, peltisiä sikari- ja karkkirasioita. Niille en ole vielä paikkaa keksinyt, eikä niitä vielä niin paljoa edes ole, ettäkö niitä kannattaisi vielä edes esitellä...

Sitten on vielä nämä:

 Tonkat toimivat kesällä kukka- asetelmien alusina (ja toisinaan ikävä kyllä poikien kuraleikeissä...). Peelarit ovat löytäneet paikkansa myös keittiöstä. Isoin alumiinitonkka on peräisin Nurmeksesta, mieheni kotipaikalta, reunimmainen alumiinitonkka on tuttavani mökiltä Lieksasta. Kaksi ruosteista tonkkaa on kirpparilöytöjä, haaveissa olisi hiekkapuhaltaa ja maalata nuo (joskus). Pienemmän ruosteisen tonkan kansi oli ruostunut kiinni, mutta onneksi meillä asustaa Pelle Peloton (isäntä siis), joka sai kannen irroteltua! Kansia ei kaikkiin ole enää tallessa, mutta minua se ei liiemmälti haittaa. Kansien puuttuminen ja lommot kertovat omalla tavallaan tonkkien tarinaa.

Ne ensimmäiset huopatossut

Kun olin noiden huopalapasten jälkeen neulomisen vauhtiin päässyt, päätin kokeilla huopatossujen tekoa. Lankana käytin taas Novitan Huopasta ja ohjeet löytyi Pirkka- lehden sivuilta aikoinaan. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, nämä on otettu joskus puhelimella.

Tossu neulottuna, oma jalka tuossa suuntaa antamassa tossun koosta (kuva tosi tärähtänyt, kuten kuvan ottajakin lienee ;) )

Tossut odottamassa muoveja sisuksiinsa ja pääsyä pyykkikoneeseen.

Valmiit tossut! Nämä lämmittää mukavasti kylminä talvi- iltoina. Hiukan olen sittemmin muokannut tossujen ohjetta, näissä alkuperäisissä tuo "suuaukko" oli ainakin minun jalkaan mielestäni pikkuisen liian ahdas.

Ne ensimmäiset huopalapaset

Nyt löytyi kuvat ensimmäisistä huopalapasista ja olenpa näköjään kuvat räpsinyt ennen pesukoneessa pyöräyttämistäkin. Tässäpä tulee! Ohjeet löysin aikoinaan Pirkka- lehden sivuilta.

Lapanen neulottuna, ennen pesukoneeseen menoa.

Lapaset pesukoneesta otettuina. Lapasten sisälle harsitaan muutamalla pistolla esim. pakastepussi, ettei selkämys ja kämmenosa huovu toisiinsa kiinni. Pesukoneeseen kannattaa heittää sekaan pari pyyhettä, mutta konetta ei kannata täyttää ihan täyteen. Pesu 40 asteessa.

Sitten armoton virutus! Vasemmalla jo muotoiltu lapanen.

Ja valmista tuli! Ja on muuten lämpimät!

Villasukkia ja muita neulomuksia

Ensimmäiset muistoni omista neulomisistani on ehkä ajalta, kun olin eka- tai tokaluokkalainen. Neuloin kaulaliinaa, ikinä se ei lie valmiiksi tullut :) En vielä tänäkään päivänä tiedä enkä muista, kuka minulle on neulomisen jalon taidon opettanut. Värin ja langanvaihtoa en osannut, muistan vaan kun lankakerä lähenteli loppuaan, otin uuden kerän ja sidoin eriväriset langat tiukalle solmuun...Miten lienen päätellyt sen, joku harmaa muistikuva on, että olisin neulalla vaan pujotellut langan pään puikolla olevien silmukoiden läpi. Olisipa kiva, jos tuokin neule olisi tallessa!

Oisinko ollut kolmas- neljäsluokkalainen, kun muistan tehneeni ensimmäisiä, pienimuotoisia kirjoneuleita. Kynäpenaalin muistan ainakin neuloneeni, pääväreinä oli punainen ja vihreä, kuviolanka oli valkoinen. Lie jäänyt päättelemättä sekin työ :D

Viidennellä luokalla (muistaakseni) neuloin ensimmäiset villasukkani koulun käsityötunnilla ja ne ovat edelleen minulla tallessa! Käytöstä olen ne poistanut muistojen laatikkoon, kuvan voin lisäillä myöhemmin. Muistan, kuinka tuskaista niiden neulominen oli... Sormet ja puikot hiestä märkänä yritin vääntää silmukoita, melkein voisi sanoa, että verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta valmiiksi tulivat!

Tässäpä ne ensimmäiset villasukat. Toisen pohjassa on reikä (en ole tarkemmin tutkinut, on saattanut vain päättelyt lähteä purkautumaan). Jalkaan nämä mahtuisivat vieläkin, melko väljä käsiala ollut aikoinaan!

 

Sittemmin neulomisintoni hiipui, useammaksi vuodeksi. Tai ei se täysin hiipunut: rupesin minä silloin tällöin jotain vauvan tumppua tai tossua tekemään, mutta toinen pari jäi aina neulomatta. Muistan erään kerran, kun rupesin villasukkaa neulomaan ja äitini yritti opettaa minulle kantapään tekoa (kun en enää sitä muistanut). Minulla paloi hermot, tempaisin puikot pois neuleesta ja viskasin uuninpankolle suutuspäissäni ja painuin makuuhuoneeseen itkemään: lie äiti myöhemmin ne puikkonsa sieltä uunilta pelastanut, jonkun tovin ne siellä oli :D

Mutta sittenpä iski neulomisbuumi! Anopille vinkkasin, että hän voisi minulle lapaset neuloa. Niinpä tutkailimme lankahyllyn edessä eri vaihtoehtoja, kun silmääni sattui Novitan Huopanen. Sitä tarttui pari kerää mukaan ja anoppi lupasi niistä loihtia lapaset pesukonehuovutuksella. Hetken katselin anopin neulomista ja tuumasin, että annapa kun minäkin kokeilen. Ja niin jäi anopilta ne lapaset neulomatta, en minä voinut sitä neulomista lopettaa! Ja tumpuista tuli erittäin hyvät ja lämpöiset, jopa -30 asteen pakkasilla niillä pärjää! Heti noiden tumppujen jälkeen oli pakko kokeilla samalla tekniikalla myös huopatossujen tekoa ja niille löytyi tuttavapiiristä kysyntää ;)

 

Nämä huopatossut tein tilauksesta pukinkonttiin 2011

Pukinkonttiin nämäkin sujahtaneet, joskus :)

Myöhästynyt jouluahja ja samalla kiitos henkilölle, jolta sain tuota nahkaa tossujen pohjiin vahvikkeeksi (äitini kulutti vajaaseen vuoteen tuollaset tossut puhki, niinpä sain idean vahvistaa pohjat nahkalla)!

Lisäilen kuvia, kunhan niitä jostain löydän, tietokoneiden kätköistä :)

Neitsytkirjoitus

Pitemmän aikaa on mielessäni pyörinyt oman blogin perustaminen. Nyt tartuin tuumasta toimeen ja tässä se nyt on! Harjoitteluahan tämä ensi alkuun on, mutta siitä se vähitellen muokkautuu sivu oman näköiseksi... Toivottavasti.

Vähitellen lisäilen tänne kuvia ja turinoita "harrastuksestani", käsitöistä, lähinnä ompeluista ja neulomuksista. En pidä käsitöitä varsinaisesti harrastuksenani, vaan teen niitä aina fiiliksen ja inspiraation mukaan ;) Joulun alla neulotaan kiivaasti villasukkia, lapasia ja huopatossuja pukinkonttiin (viimeisiä neulotaan, päätellään ja paketoidaan tottakai aaton vastaisena yönä), ompeluksia teen täysin fiilispohjalla, vuodenaikaan katsomatta!

Tässäpä viimeisimmät ompelukset, omien pikku viikinkien paidat! Kuviokankaat täältä Alexin(vas.) valitsemana. Kuviokankaat marinoitui "hetkisen" kangaslaatikossani, kuten monet muutkin kankaat :)