Äitienpäivätouhuja ja ompelunurkkauksen rakentelua

Joka vuosi sama homma: mitä tehdä lasten kanssa mummoille äitienpäivälahjaksi? Minusta on kiva antaa (ja myös saada) lasten tekemiä lahjoja. Lapset kun tekevät niitä tosissaan ja koko sydämellään. 

Tänä vuonna idean antoi Minttu, joka kysäisi tehtyäni pyyhkeen (josta juttua aiemmin täällä ), josko pojilla pysyisi jo neula ja lanka käsissä! Eikun kokeilemaan (joskin taas tämä lahjarumba piti aloittaa vasta muutamaa päivää ennen H-hetkeä ja kiirehän siinä meinasi tulla ;) ).

Alexi koristelemassa äitienpäivälahjaa, keskittyneenä ja kieli nenässä (niin kuin aina).

Nämä äitienpäivälahjat syntyivät kierrätysmateriaaleista. Olen silloin tällöin napsinut kirppareilta mukaan vanhoja vohvelipyyhkeitä, monesti lähinnä sen vuoksi, että niissä on kauniita virkattuja pitsinauhoja.


Annoin vanhemmalle pojalle neulan ja lankaa käteen ja hommahan sujui kuin vanhalta tekijältä! Päiväkodissa ovat pujotelleet pahvikuvia (siis niitä semmosia pisteestä pisteeseen- ompelukuvia), mutta eivät vohvelikankaaseen. Nuorempi poika ei malttanut oikein keskittyä hommaan, mutta kyllä hänkin muutaman langan pujotteli.

Oma äitini sai yllätyslahjan tosiaan: tätini antoi minulle aikoinaan pyyhkeen, johon äitini oli nuoruudessaan itse kirjaillut nimensä. Pyyhe oli pyörinyt tuolla kaapissani jo useamman vuotta käyttämättömänä, koska se oli niin hassun kokoinen: vähän turhan iso käsipyyhkeeksi ja turhan pieni kylpypyyhkeeksi, lisäksi se oli vuosien varrella saanut jokusen tahrankin, jotka eivät pesussa lähteneet. Eikun vaan sakset käteen, tahrakohdat pois ja saksitaan pyyhe käsipyyhkeen mittoihin ja lapset koristelemaan. Hurjan hurjia koristeita ei tämä pyyhe saanut, mutta ajatushan se on tärkein! Äitini katseli heken aikaa pyyhettä mietteliäänä, minun täytyi hiukan valottaa hänelle pyyhkeen historiaa. Kyllähän se muori lopulta tämän pyyhkeen muisti kirjailleensa, yllätys lienee ollut suuri, että koko pyyhettä ylipäätään oli enää olemassakaan!

Tässä pyyhkeessä yhdistyi kolmen sukupolven käsityö!

Kun lapset olivat anopille tarkoitettuun pyyhkeeseen ompeluksensa tehneet, huomasin harmikseni siinä olevan pari haaleaa tahraa myös (olivat niin hailakoita, ettei niitä erottanut kuin auringonvaloa vasten katsottaessa). Enää en ennättänyt uutta pyyhettä lasten kanssa koristelemaan ja mietin, miten saisin nuo tahrat piiloon. Ensin meinasin laittaa puuvillakankaasta pyyhkeen reunasta reunaan ylettyvän kaistaleen, mutta kangasvarastoistani ei löytynyt sopivaa kangasta. Lopulta keksin applikaation! Ja minun mielestä siitä tuli aika hieno, olisinpa älynnyt ommella samanlaiset applikaatiot äitini pyyhkeeseen (äitini sai lahjansa hiukan ennakkoon olosuhteiden pakosta). Toisen sydämen leikkasin tuosta em. äitini pyyhkeen jämistä ja toisen sydänpalasen samasta vohvelikankaasta, josta tein itselleni pyyhkeen keittiöön.

Anopin pyyhe, pahoittelen pyyhkeen ryttyjä (olen sikalaiska silittämään...).

Eihän lasten tekemät koristelut tosiaankaan ole suuren suuret (ne on siis nuo neliöt tuolla pyyhkeiden nurkissa), mutta mielestäni hienot ensikertalaisilta, 4- ja 6- vuotiailta pojilta! Siitä se lähtee, ensi vuonna ehkä enemmän :)


Äitienpäivän aattona sain myös oman ompelunurkkaukseni kuosiinsa (iso kiitos Tiinalle lapsenhoidosta). Ohessa kuva siitä, minkälainen nurkkaus oli ennen. Voin muuten kokemuksesta sanoa, että tuommoinen kulmamallin tietokonepöytä EI toimi ompelupöytänä! Ompelukoneeni ja saumurini olivatkin kummasti majoittuneet alakertaan ja keittiönpöydälle...

"Ompelunurkkaus" ennen

Tietokonepöytä meni kaupaksi Facebookin kirppisryhmän kautta ja siitä saadut rahat sijoitin uuteen ompelupöytään. Sattumalta löysin netistä, Tori.fi:stä, säädettävillä jaloilla olevan pöydän erittäin edukkaaseen hintaan (minusta 20€ Martelan työpöydästä ei ole paha hinta ;) ). Sainpas ompelupöydän, jonka saa säädettyä juuri omille mitoille sopivaksi (minä kun olen tämmöinen 152 senttinen hukkapätkä, jolle kaikki normipöydät on liian korkeita).

Ompelunurkkaus jälkeen. Suunnitelmissa olisi vielä laittaa tuohon seinälle pieni hylly, johon saisi lehtikotelot ja muun pienen sälän.

Tuossa pöydän vieressä oleva harmaa laatikosto (joka on likimain täynnä sukkalankoja ja -puikkoja...) on pyörillä oleva ja sen saa siis helposti siirrettyä edestä. Tällä hetkellähän tuo ompelunurkkaus näyttää vielä siistiltä, eihän siellä ole juuri mitään ennättänyt ompelemaan kauniiden ilmojen takia! Ja kun järjestelin nuo ompelukoneen ja saumurin langat, hätkähdin itsekin, kuinka paljon niitä onkaan kertynyt (laatikko tuolla vasemmassa nurkassa lehtikoteloiden alla on täynnä ompelulankoja), toki saumurin lankarullat ovat isoja ja ompelukoneella kaksoisneulalla ommellessa on melkein oltava kaksi rullaa kutakin väriä.


Niin ja sitten vielä niihin äitienpäivälahjoihin... Sainhan minäkin omien lapsosten askartelemat lahjat (ja täytyy myöntää, että nyt jos koskaan lahjat osuivat kuin nyrkki silmään, päikkärin tädeillä tuntuis olevan mamman harrastus hyvin tiedossa ;) ). Nämä lahjat kruunasivat ompelunurkkauksen! Pientä vinkkiä tulevista lahjoista sain jo äitienpäivän alla: "Äiti, meillä on sulle päikkärissä salaisuus. Sitä ei saa paljastaa, koska se on salaisuus. Se on neulatyyny!"

Lasten päiväkodissa askaretemat neulatyynyt <3

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Aurinkoisia kesäpäiviä ja Suomelle tsemppiä huomiseen peliin (ja lieköhän ollut ihan pakko sotkea jääkiekkokin tänne... :D )!