Askartelua luonnon antimista

Kävin jo syksyllä pikaisen kansalaisopiston kurssin, jossa askarreltiin sammaleesta. Vasta nyt sain kuvat koneelle, joten tässäpä näitä kurssin tuotoksia :)

Sammalsydän, koristeeksi laitoin hiukan myös jäkälää.

Tähän kartioon keräsin sammaleet oman pihan nurmikolta, puskan juurelta ;)

Tähän tarvittiin iso peltipurkki, johon tehtiin pohjaan reikiä vedenpoistumista varten. Päälle sammalta ja katiskaverkkoa, ripustamista varten paksua rautalankaa ja näin syntyi kaunis amppeli!

Syksyllä mökkireissulla kävimme lasten kanssa metsäretkellä. Keräilin samalla reissulla mukaani sammaleita ja jäkälää askarteluja varten varastoon.

Mukavan värikästä!

Äitini ihastui tuohon sammalkartioon ja niinpä eräänä iltana askartelin hänelle oman kartioamppelin jäkälästä.

Kuva ei todellakaan anna oikeutta, kartio oli ulkona todella kaunis. Amppeli lähti jo äidilleni uuteen kotiin, joten parempaa kuvaa en ehtinyt saamaan.

Ja kun sammalta vielä jäi, samoin katiskaverkkoa sopiva pätkä, askartelin jämistä vielä kranssin. Kävin askarteluliikkeestä vielä pienen enkelitytön, jonka kiinnitin rautalangalla kranssiin. Enkeli on helposti irrotettavissa ja vaihdettavissa johonkin muuhun koristeeseen, vuodenajan mukaan.

Sammalkranssi sai koristeeksi enkelitytön!

Muutakin jouluista askartelupuuhaa olen touhuillut, itsekseni ja lasten kanssa, mutta niistä tuonnempana. Nyt täytynee aloittaa siivousta, lapset odottavat malttamattomina joulukoristeiden etsintää ja ripustamista. Sieltä se joulu pian saapuu, tontut varmaan kurkkivat jo ikkunoista!

Rokin somistusta

Ihan ensi alkuun, suuret pahoittelut: se Ilosaarirock oli ja meni jo, mutta muistot säilyy (ensi kesän Ilosaarta odotellessa)! Tää bloggaus tulee vaan hitusen myöhässä nyt...

Niin, heinäkuussa Meri-Ellen Pystynen (kangashöperö ja Käpysen toinen puuhanainen) vinkkasi, että Ilosaarirockiin tarvittaisiin ompeluapua, palkkioksi oli luvassa perinteisesti hyvä talkoolaisfiilis ja liput itse festareille. Pesueellamme kun ei vielä ollut lippuja hankittuna (ja rokin kuuluisa talkoolaisuuskin oli kokematta), päätin ottaa haasteen vastaan.

Sain Meri-Elleniltä sitten Hattusen Niinan (Ilosaarirockin catering-koordinaattori) yhteystiedot ja pian haaste selvisikin: pitäisi ommella 66 tyynyliinaa, osin uusista ja osin kierrätyskankaista, bändikoppien somistuksiin :O Siinä vaiheessa alkoi jo mietityttämään, että mihin sitä on tullut lupauduttua... Niina kuitenkin armahti ja ilmoitti, että saan ottaa hommaan kaverin mukaan. Näin ollen myös isäntä valjastettiin projektiin, saksimaan ja jeesimään muutenkin urakassa.

Kävimme sitten viikkoa ennen rokkia maanantaisena iltapäivänä noutamassa kankaat Joensuun Pop-muusikoiden toimistolta. Ja sitä kangastahan riitti, metrisotalla: osa uutta, osa vanhaa, osa puhdasta, osa likaista, osaa melko niukasti ja osaa reilummin. Ja jokaisen lavan bändikoppiin oli värimaailma suunniteltu jo valmiiksi, joten omaa "luovaa hulluutta" joutui käyttämään, että sai kaikki kankaat riittämään.

Tästä kangasmyttyräkasasta piti lähteä rakentelemaan tyynyliinoja artistien bändikoppeihin (pahoittelen, kuva ei ole mikään paras mahdollinen).

Maailman paras anoppini nappasi lapset mukaansa mökkireissulle, joten minä tyttö päätin, että saumuri laulaa! Urakka aloitettiin maanantaina iltapäivällä kankaiden mittailuilla, "suunnittelulla" ja leikkelyllä.

Mm. vanhat verhot saivat uuden elämän tyynyliinojen muodossa. Olutpäkistä sai juuri sopivan sabuunan pienempien tyynyliinojen leikkaukseen.

Kankaat levälleen pitkin tupakeittiön lattiaa ja leikkausurakka alkoi! Heti alkuun oli pakko väsätä sabluunat leikkuuta helpottamaan, ei tarvinnut jokaista tyynyliinaa erikseen mittanauhan kanssa leikata.

Isompien tyynyliinojen leikkuuta varten isäntä askarteli sabluunan vanerista.

Urakka alkoi siis maanantaina, kolmen maissa iltapäivällä. Saumuri sammui yöllä kahden maissa ja puoli neljän hujakoilla painelimme aamuyön saunaan :) Ensimmäinen etappi (ja suurin osa tyynyliinoista) oli valmiit!

Muutama tunti unta palloon ja tiistaina homma päätökseen ennen mökille jäppisten ja appivanhempien luo lähtöä. Seuraavalla viikolla mökiltä palattua saimme vielä tyynyliinat lajiteltua lavoittain. Tässäpä lopputuloksia (valitettavasti valmiista kopeista en voi kuvia blogiin laittaa, koska festarin säännöt tämän kieltävät).

"Naiskangas" vanhaa verhoa, valkea tekstikangas oli uutta.

Pinkki kangas vanhaa tyynyliinaa ja" naiskangas" vanhaa verhoa, keltainen uutta puuvillaa.

"Naiskangas" vanhaa verhoa, turkoosi kangas uutta, mutta vanhaa lakanakangasta.

"Naiskangas" taas vanhaa verhoa, tummansininen uutta, mutta vanhaa lakanakangasta.

Täytyy sanoa, että tuon maanantain ja tiistain välisenä aikana tuli ompelutarpeita tyydytettyä ihan urakalla, eikä saumuriin tehnyt mieli oikein vilkaistakaan pieneen hetkeen...

Näin onnettomalta näyttää pinkka, jossa on 66 tyynyliinaa. Kuitenkin sellainen kaupan kestokassi (muovinen) täyttyi ja tuntui melko raskaalta kannella.

Pakko oli kuitenkin omille jäppisille vielä ennen h-hetkeä ommella rokkipaidat ihanaisesta c-kasettikankaasta, jota olin marinoinut kaapissa puolisen vuotta ;) Kuvia lisäilen rokkitunnelmista, jahka saan niitä kuvia käsiini. Rokkaamassa oltiin siis koko pesueen voimin, tänäkin vuonna (lukuunottamatta perjantain klubikeikkoja, kun isi ja äiti oli nautiskelemassa Viikatteen keikasta jäppisten ollessa appivanhempien hellässä huomassa, isot kiitokset heille!).

Lisää juttua haastattelusta, johon lupauduin (löytyy täältä). Tästä projektista jäi aivan mahtavat fiilikset ja aivan ehdottomasti taas ensi vuonna talkoolaisena, jos tällainen mahdollisuus suodaan!

Elokuussa aloitin opiskelun, joten vapaa-aika on ollut melko kortilla ja saumuri pölyttyy ompelupöydällä :/ Kovasti yritin syyslomalla jäppisille housuja ommella, mutta ei aika oikein riittänyt. Sitten alkoi "ihanat" syysflunssat vaivaamaan tätä pesuetta ja pian on joulu. Sukkia pitäisi pukinkonttiin ehtiä vielä jokuset neulomaan, joten toivotaan tulevista kouluviikoista luentopainotteisia!

Lomalla lorvaillaan!

On muuten melko pitkä aika edellisestä kirjoituksesta... Ollaan nimittäin LOMAILTU! Neljä viikkoa maaseudulla Nurmeksessa, miehen kotipaikalla. Nooh, oli sielläkin touhua: nelisenkymmentä mottia koivurankaa odotti pilkkeeksi pääsyä. Nekin on nyt tehty ja pinottu (onneksi oli pilkekone traktorin perään, ei tarvinnut käsipelissä niitä pätkiä ja pilkkoa)!

Mutta käsitöihin. Paljoa en lomallain aikaan saanut. Sadepäivinä Nurmeksessa kävi mielessä: miksi en ottanut ompelukonetta mukaan? Tai edes vanhoja lakanoita, jotka odottavat tuolla aitassa matonkuteiksi leikkuuta? Kummasti ne sai sadepäivätkin kuitenkin jotenkin siellä kulumaan (nukkumalla melkein puolille päivin :O).

Kuitenkin ne villasukat, joista aikaisemmin kuvaakin jo laitoin, sain valmiiksi. Päätin, että ne valmistuvat ennen juhannusta ja niinhän ne tekivätkin!

Ne HIFK- villasukat ystävälle, jotka jo keväällä aloitin...

Vanhat lempparishortsini alkoivat tulla tiensä päähän kesän alkajaisiksi. Tai oikeastaan vetoketju. Ja en millään viitsinyt (enkä edelleenkään osaa... ) vetoketjua rueta purkamaan ja vaihtamaan. Olihan pöksyt jo muutaman vuotta uskollisesti palvelleet ja melkolailla kangaskin jo kulunut. Keväällä kävin paikallisesta kangaskaupasta ostamassa pellavakangasta ajatuksena tehdä välillä jotain ITSELLE. Shortseja siitä kankaasta ajattelinkin, mutta mieluista kaavaa en tahtonut löytää.

Niinpä sakset käteen ja toimeksi! Olihan vanhojen shortsien malli itselle mieluisa ja istuva. Leikkelin vanhoista shortseista etu- ja takakappaleen irti, piirsin niiden mukaan kaavat.

Sopiva shortsikaava löytyi vanhoista tiensä päähän tulleista lempparishortseista!

Ensin ompelin piirtämieni kaavojen mukaan koekappaleen capreista vanhasta lakanakankaasta ja malli oli edelleen hyvä ja istuva. Samoin tein pellavakangas esille ja eikun leikkelemään ja ompelemaan!

Välillä jotain itselle!

Olin ostanut tuota pellavakangasta melko niukasti, vyötärökaitaleeseen ei kangasta enää riittänyt vaan onneksi resorivarastoni pursuaa! Capreista tuli muuten melko passelit, mutta seuraaviin on tehtävä taskutkin. Ja vanhat shortsit odottavat aitassa matonkuteiksi leikkuuta.

Ja sainpas minä yhden ikuisuusprojektinkin valmiiksi: pojalle pöllöhupparin! Huppari oli pyörinyt keskeneräisenä ties kuinka monta kuukautta, vailla kanttauksia ja neppareita. Eipä siihen pitkään mennyt, kun surautin kanttaukset paikoilleen ja KAM- nepparit puristelin kiinni. Voi sitä pojan iloa ja riemua! Pikkusen oli huppari jo ehken jäänyt pituudesta lyhyeksi, pitänee ommella helmaan vielä resori. Ja kuviotkaan ei sattuneet aivan kohdalleen, mutta liekkö tuolla väliä ;)

Nuorempi jannu tyytyväisenä uudessa hupparissaan, kangasta on vielä jemmassa toivottavasti hupparin etukappaleen verran itselle ja vanhemmalle pojalle. On se vaan niin ihana kuosi!

Lisäksi sain surautettua muutaman kestositeen tuttavalle, ensimmäistä kertaa moisia ompelin ja ihan asiansa ajavia niistä tuli. Siteet tein osittain kierrätyskankaista, leikkelin vanhoja T- paitoja. Kosteussuluksi ompelin PUL- kankaat ja imuiksi laitoin bambufleeceä sekä bambujoustofroteeta, kiinnitykseen käytin KAM- neppareita. Niistä lisään kuvaa myöhemmin, kunhan löydän ne kuvat jostain.

Lomalla tuli pengottua miehen kotipaikan aitan vinttiä, josta löytyy ihania, vanhoja ikkunanpokia. Nappasin niitä muutaman talteen ajatuksena tehdä muistitaulu ja ehken pari peiliä.

Myöskin Ilosaarirockin talkoohommia tuli tehtyä, mutta siitä ompeluhommasta oma juttunsa myöhemmin! Nyt alkaa olla kiirus laittamaan tukkaa kuosiinsa illan klubille, siellähän esiintyy Stamina ja Viikate!

Äitienpäivätouhuja ja ompelunurkkauksen rakentelua

Joka vuosi sama homma: mitä tehdä lasten kanssa mummoille äitienpäivälahjaksi? Minusta on kiva antaa (ja myös saada) lasten tekemiä lahjoja. Lapset kun tekevät niitä tosissaan ja koko sydämellään. 

Tänä vuonna idean antoi Minttu, joka kysäisi tehtyäni pyyhkeen (josta juttua aiemmin täällä ), josko pojilla pysyisi jo neula ja lanka käsissä! Eikun kokeilemaan (joskin taas tämä lahjarumba piti aloittaa vasta muutamaa päivää ennen H-hetkeä ja kiirehän siinä meinasi tulla ;) ).

Alexi koristelemassa äitienpäivälahjaa, keskittyneenä ja kieli nenässä (niin kuin aina).

Nämä äitienpäivälahjat syntyivät kierrätysmateriaaleista. Olen silloin tällöin napsinut kirppareilta mukaan vanhoja vohvelipyyhkeitä, monesti lähinnä sen vuoksi, että niissä on kauniita virkattuja pitsinauhoja.


Annoin vanhemmalle pojalle neulan ja lankaa käteen ja hommahan sujui kuin vanhalta tekijältä! Päiväkodissa ovat pujotelleet pahvikuvia (siis niitä semmosia pisteestä pisteeseen- ompelukuvia), mutta eivät vohvelikankaaseen. Nuorempi poika ei malttanut oikein keskittyä hommaan, mutta kyllä hänkin muutaman langan pujotteli.

Oma äitini sai yllätyslahjan tosiaan: tätini antoi minulle aikoinaan pyyhkeen, johon äitini oli nuoruudessaan itse kirjaillut nimensä. Pyyhe oli pyörinyt tuolla kaapissani jo useamman vuotta käyttämättömänä, koska se oli niin hassun kokoinen: vähän turhan iso käsipyyhkeeksi ja turhan pieni kylpypyyhkeeksi, lisäksi se oli vuosien varrella saanut jokusen tahrankin, jotka eivät pesussa lähteneet. Eikun vaan sakset käteen, tahrakohdat pois ja saksitaan pyyhe käsipyyhkeen mittoihin ja lapset koristelemaan. Hurjan hurjia koristeita ei tämä pyyhe saanut, mutta ajatushan se on tärkein! Äitini katseli heken aikaa pyyhettä mietteliäänä, minun täytyi hiukan valottaa hänelle pyyhkeen historiaa. Kyllähän se muori lopulta tämän pyyhkeen muisti kirjailleensa, yllätys lienee ollut suuri, että koko pyyhettä ylipäätään oli enää olemassakaan!

Tässä pyyhkeessä yhdistyi kolmen sukupolven käsityö!

Kun lapset olivat anopille tarkoitettuun pyyhkeeseen ompeluksensa tehneet, huomasin harmikseni siinä olevan pari haaleaa tahraa myös (olivat niin hailakoita, ettei niitä erottanut kuin auringonvaloa vasten katsottaessa). Enää en ennättänyt uutta pyyhettä lasten kanssa koristelemaan ja mietin, miten saisin nuo tahrat piiloon. Ensin meinasin laittaa puuvillakankaasta pyyhkeen reunasta reunaan ylettyvän kaistaleen, mutta kangasvarastoistani ei löytynyt sopivaa kangasta. Lopulta keksin applikaation! Ja minun mielestä siitä tuli aika hieno, olisinpa älynnyt ommella samanlaiset applikaatiot äitini pyyhkeeseen (äitini sai lahjansa hiukan ennakkoon olosuhteiden pakosta). Toisen sydämen leikkasin tuosta em. äitini pyyhkeen jämistä ja toisen sydänpalasen samasta vohvelikankaasta, josta tein itselleni pyyhkeen keittiöön.

Anopin pyyhe, pahoittelen pyyhkeen ryttyjä (olen sikalaiska silittämään...).

Eihän lasten tekemät koristelut tosiaankaan ole suuren suuret (ne on siis nuo neliöt tuolla pyyhkeiden nurkissa), mutta mielestäni hienot ensikertalaisilta, 4- ja 6- vuotiailta pojilta! Siitä se lähtee, ensi vuonna ehkä enemmän :)


Äitienpäivän aattona sain myös oman ompelunurkkaukseni kuosiinsa (iso kiitos Tiinalle lapsenhoidosta). Ohessa kuva siitä, minkälainen nurkkaus oli ennen. Voin muuten kokemuksesta sanoa, että tuommoinen kulmamallin tietokonepöytä EI toimi ompelupöytänä! Ompelukoneeni ja saumurini olivatkin kummasti majoittuneet alakertaan ja keittiönpöydälle...

"Ompelunurkkaus" ennen

Tietokonepöytä meni kaupaksi Facebookin kirppisryhmän kautta ja siitä saadut rahat sijoitin uuteen ompelupöytään. Sattumalta löysin netistä, Tori.fi:stä, säädettävillä jaloilla olevan pöydän erittäin edukkaaseen hintaan (minusta 20€ Martelan työpöydästä ei ole paha hinta ;) ). Sainpas ompelupöydän, jonka saa säädettyä juuri omille mitoille sopivaksi (minä kun olen tämmöinen 152 senttinen hukkapätkä, jolle kaikki normipöydät on liian korkeita).

Ompelunurkkaus jälkeen. Suunnitelmissa olisi vielä laittaa tuohon seinälle pieni hylly, johon saisi lehtikotelot ja muun pienen sälän.

Tuossa pöydän vieressä oleva harmaa laatikosto (joka on likimain täynnä sukkalankoja ja -puikkoja...) on pyörillä oleva ja sen saa siis helposti siirrettyä edestä. Tällä hetkellähän tuo ompelunurkkaus näyttää vielä siistiltä, eihän siellä ole juuri mitään ennättänyt ompelemaan kauniiden ilmojen takia! Ja kun järjestelin nuo ompelukoneen ja saumurin langat, hätkähdin itsekin, kuinka paljon niitä onkaan kertynyt (laatikko tuolla vasemmassa nurkassa lehtikoteloiden alla on täynnä ompelulankoja), toki saumurin lankarullat ovat isoja ja ompelukoneella kaksoisneulalla ommellessa on melkein oltava kaksi rullaa kutakin väriä.


Niin ja sitten vielä niihin äitienpäivälahjoihin... Sainhan minäkin omien lapsosten askartelemat lahjat (ja täytyy myöntää, että nyt jos koskaan lahjat osuivat kuin nyrkki silmään, päikkärin tädeillä tuntuis olevan mamman harrastus hyvin tiedossa ;) ). Nämä lahjat kruunasivat ompelunurkkauksen! Pientä vinkkiä tulevista lahjoista sain jo äitienpäivän alla: "Äiti, meillä on sulle päikkärissä salaisuus. Sitä ei saa paljastaa, koska se on salaisuus. Se on neulatyyny!"

Lasten päiväkodissa askaretemat neulatyynyt <3

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Aurinkoisia kesäpäiviä ja Suomelle tsemppiä huomiseen peliin (ja lieköhän ollut ihan pakko sotkea jääkiekkokin tänne... :D )!

Haaveesta totta!

Nimittäin talouteemme saapui kangaspuut! Joskus vuosia sitten paukuttelin tätini kesämökin vintissä pari mattoa, siinäpä minun kokemukseni kangaspuista tähän mennessä olivatkin. Pari vuotta olen silloin tällöin isännälle vihjaillut (oikeasti silloin tällöin, asiasta on puhuttu varmaan maksimissaan 4 tai 5 kertaa), että joskus olisi omat kangaspuut ihan kivat. Välillä olen myynti- ilmoituksiakin seuraillut, mutta minun kukkarolle sopivia kangaspuita ei ole vastaan tullut. Paitsi nyt. Viikkoa- kahta ennen vappua isäntä vinkkasi nettikirpparilla olevan kangaspuut myynnissä ja vielä kohtuullisen matkan päästä. Mietiskelin, emmin ja arvoin... Minne ne sijoitettaisiin? Olohuoneen nurkkaan ei oikein moinen kapistus mahtuisi.


Pari päivää tuon isännän ilmoituksen jälkeen samaiselle nettipalstalle ilmestyi toiset kangaspuut: kapeammat ja hintakin oli yli kolminkertainen. Se oli ratkaisu tälle kaupalle. Äkkiä naputtelin halvempien kangaspuiden ostajalle viestiä. Useampikin kyselijä kangaspuilla oli ollut, mutta kaupat saatiin sovittua. Otin pienoisen riskin: en edes käynyt kangaspuita katsomassa ennen ostopäätöstä! Myyjä tuntui puhelimessa sen verran fiksulta ja rehdiltä ja vakuutti kangaspuiden olevan kunnossa, joten luotin häneen. Toki rahat myyjä sai käteen vasta sitten, kun menimme noutamaan kangaspuita (ja näin niiden kunnon, jossa ei kyllä ollut onneksi valittamista).


Ja tilakin kangaspuille löytyi (eikä sitäkään asiaa tarvinnut edes paljoa miettiä). Nopsaan vaan tyhjentämään aittaa, joka oli toiminut romuvarastona. Ja kun aitta saatiin nopeasti tyhjäksi (kiitos vaan pikku apulaistemme, poikiemme Alexin ja Marcon, jotka kantoivat pienimmät tavarat ketterästi pihalle, isille ja äidille jäi sitten se tavaroiden uudelleensijoittelu muihin varastoihin ;) ) ja kangaspuiden sovittuun noutoaikaan oli pari päivää, päätin sipaista aitan seiniin uutta maalia ja ihan oman maun mukaan!

Aitan seinien ja katon mintunvihreä sävy sai väistyä, hauska retrokaappi sai jäädä!

Kattomaaliksi kaivelin jämäpurkin kellarista ja seinissä on sitten sävy nimeltään Päiväuni!

Parin päivän aitan pesu- ja maalausurakan jälkeen hyppäsimme isännän kanssa autoon ja lähdimme hakemaan kangaspuita. Autossa vielä pyörittelin päässäni, että onkohan tämä nyt sittenkään viisasta...

Palapeli odottamassa kasaajaansa...

Siinä vaiheessa kun kangaspuut tykötarpeineen oli autosta purettu aittaan, minua hirvitti! Mietiskelin, että mitenköhän tuosta epämääräisestä läjästä puutavaraa VOI saada kangaspuut, minkäänlaisia kasausohjeita kun noihin ei varsinaisesti ole. Ja kun eläissäni en ollut nähnyt, kuinka kangspuut kasataan. Ja edessä häämöttävä loimen pujottelukin pelotti (sen tiesin, että loimi oli valmiina tukilla).


Mutta eipä epämääräinen kasa kauaa siellä joutunut odottamaan, soitto ystävälle (jolla oli kokemusta ennestään kangaspuiden kasauksesta vuosien takaa) perjantai- iltana ja kutsu kangaspuiden kasaustalkoisiin (kangaspuut tulivat meille siis torstai- iltana)!

Yllätys (ja helpotuskin) oli, että kangspuut oli kymmenen vuotta sitten purettu katkomatta loimia, jätesäkistä löytyi loimitukin lisäksi niidet, pirta ja kangastukki ja jopa pieni maton alku!). Loimet olivat edelleen käyttökelpoiset.

Kolmisen tuntia sen jälkeen, kun olimme aloittaneet kasausurakan, pääsimme suorittamaan koekudontaa. Tuon kolmen tunnin aikana ennätimme kangaspuita purkamaankin varmaan kolmisen kertaa enemmän ja vähemmän, kun huomasimme milloin minkäkin osan olevan väärässä paikassa tai väärinpäin. Pientä hienosäätöä ja valmista tuli. Ja voi että sitä tunnetta, kun sukkula sujahti ensimmäisen kerran loimien läpi... Kaikki ne epäilykset ja ajatukset, jotka päässäni pyöri tämän projektin alussa, katosi samoin tein. Ihanaa! Ei tarvitse miettiä, että matto pitää saada nopeasti valmiiksi, että mahdollinen seuraava kutoja pääsisi mattoaan paukuttamaan. Voi kutoa ihan omassa rauhassa ja omassa tahdissa. Voi aloittaa kutomisen sillon kun tahtoo (ja on aikaa), ja voi lopettaa kutomisen silloin kuin haluaa (tai malttaa).

Ja eikun paukuttamaan!

Ennen kuin pääsin kunnolla kutomista aloittamaan tai ensimmäistä mattoakaan suunnittelemaan, piti matonkuteet järjestellä edes suunnilleen väreittäin. Kuteita tuli kaupan mukana nimittäin varmasti kolme jätesäkillistä, ellei enemmän! Tuohon hommaan uhrasinkin yhden iltapäivän melkein kokonaan.


Vapun tienoilla sain paukuteltua ensimmäisen harjoitustyönikin valmiiksi (pihan haravointi sai väistyä pariksi päiväksi, ei kait sillä haravoinnilla NIIN kiire ole ;) ), pikku apulaiset tottakai välillä auttamassa kutomisessakin. Eihän siitä matosta kaunis tullut, toinen reuna juoksentelee paikoin miten haluaa, mutta harjoitus tehnee mestarin tässäkin hommassa. Ja voin "ylpeänä" kertoa, että se matto on itse tehty! Tuo kuvissa näkyvä matonalku on siis edellisen omistajan kutoma.


Tuolla odotteleekin jo jokunen lakana matonkuteiksi pääsyä. Odotellaan tässä nyt kauniita, lämpimiä ja keväisiä päiviä, auringossa nauttimisen lomassa voisi pitää naapurin mamman kanssa vaikka matonkuteidenleikkuutalkoot raittiissa ulkoilmassa!


Tämän kangaspuuhullutuksen lomassa olen saanut jopa hiukan ommeltuakin, muutaman pipon "tilauksesta" entiselle työkaverilleni sekä pari kestosidekokeilua (tilauksesta nekin). Nuoremman pojan huppari odottaa resoreita ja toisen pojan hupparin kankaat on jo hommattuna. Jospa sitä... Joskus. ;)

Räntää, shortseja ja villasukkia

No niin, vihdoinkin ne vanhemman pojan shortsit valmistui. Ja oli muuten sellaista taistelua, ettei usko kukaan!

Ommeltuani sivusaumat, huomasin että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Minä siinä jo likimain itkua väänsin ja laitoin lohikäärmekankaastakin etsintäkuulutuksen nettiin. Luulin pilanneeni kankaan ja shortsit (ja kangas on taas sarjassamme loppuunmyytyä). Sieluni silmin jo näin, kuinka pettynyt poika olisi, jos ei haluamiaan shortseja saisi. Mielessä kävi jo siinä vaiheessa lähteä metsästämään kaupungin kaupoista lohikäärmeitä valmiina shortseina.

Purettuani sivusaumat, huomasin, etten ollutkaan sössinyt yhtään mitään. Vain suunnittelemani ompelujärjestys oli väärä! Onneksi kaava oli väljä ja leveähkö malliltaan, eikä haitannut, vaikka shortsit hiukan kapenivatkin siinä koheltaessa. Ainut vahinko, mikä tapahtui, oli se että taskunsuista tuli pienen sutjakat (saatanpa vielä tikata taskut umpeen valetaskuiksi ja lisäillä takataskut, kun tuota lohikäärmettä jäi taskujen kokoisia tilkkuja ;) ).

Lopputulos oli se, että olin taistellut kahden päivän aikana noin kuutisen tuntia uuden saumurin kanssa, mm. langoittanut sen kahteen kertaan uudelleen, vaihtanut neulat ja kikkaillut muutenkin säätöjen kanssa. Karkkilakkonikin sai väistyä siinä vaiheessa. Mutta lopultakin on muutamat shortsit valmiina odottamassa lämpimiä kesäpäiviä!

Tähän mennessä valmistuneet tuotokset

Ja etteikö tuo kaikki edellämainittu olisi ollut jo tarpeeksi... Ajattelin, että nappaan kuvat samoin tein valmistuneista pöksyistä, päätti digikamera vihastua minuun. Onneksi sekin ongelma korjaantui, kun perheemme Pelle Peloton teki kameralle "jotakin", en vain tiedä mitä.

Kun hermoni alkoi olla jo melkolailla riekaleina ompelun vuoksi, päätin pitää pientä taukoa. Mielessäni on jyskyttänyt ajatus villasukista, jotka lupasin ystävälleni neuloa (valmistumisajankohdasta ei ollut puhetta ;) ). Kappas vaan, sukkapuikot olivatkin kiinni vielä keskeneräisissä kämmekkäissä! Kämmekkäät olivat seisoneet työhuoneen pöydällä pari kuukautta keskeneräisinä. Ja niin, puuttuihan niistä loppupeleissä kaksi tai kolme kerrosta, ennenkuin valmistuivat. Heti kun sain neuleen valmiiksi, päätin päätellä kämmekkäät ja samalla itselleni neulomat polvisukat, jotka olivat odottaneet lankakorin reunalla päättelyään vuodenvaihteesta saakka. Muuten en olisi saanut niitä pääteltyä ennen ensi talvea. Päättely, tuo homma jota neulomisessa vihaan. Älkää kysykö miksi!

Polvisukat itselle ja kämmekkäät äidille pilkkireissuja varten

Ja toivoa sopii, että nämä villasukat valmistuisi ennen ensi joulua, yritetään ainakin! Kiirehän ei varmaan ole, taisi HIFK kesälomille jo tuossa joku aika sitten lähteä, oikeastaan siitä lähtien nämä sukat ovat olleet liki päivittäin mielessäni... Vaikken jääkiekkoa itse juuri seuraakaan (MM- kisoja saatan seurata jokusen Suomen ottelun verran), tulosruudusta jäi sen verran mieleen, että HIFK:n pelit on tämän kauden osalta pelattu (yleensä korvissani on jonkinlainen suodatin tulosruudun aikaan, urheilusta ei jää juuri mitään korvieni väliin).

HIFKiä ystävälle

Nyt jatkamaan villasukkien neulontaa! Parin edellisen päivän sääkin on kyllä ollut kaikkea muuta kuin kesäinen, villasukillekin ollut käyttöä. Josko se kesä sieltä pian saapuisi (kauhulla odotan niitä tuhoja, mitä myyrät ovat saaneet aikaan, muutamassa sulaneessa kukkapenkissä jo ei niin toivottuja- kekoja näkyy...).

Askartelua lasten kanssa ja muuta sekalaista settiä

On tässä jotain saatu aikaiseksikin välissä. Monta asiaa on aloitettu ja jotain on valmiinakin :)

Eräänä päivänä päätin suorittaa lasten vaatekaapeilla siivouksen ja inventaarion. Pieneksi käynyttä vaatetta lähti iso kassillinen myyntiin ja uutta pitäisi tilalle saada. Kysäisinpä sitten lapsosilta mielipidettä, että minkälaista shortsia herroille kesäksi saisi olla. Vanhemman pojan vastaus oli, että lohikäärmeshortsit ja nuoremman vastaus oli... SOTILASSHORTSIT! Minulla pursuaa kangaslaatikot täynnä kankaita (ja lisää on Saksasta tulossa...), mutta ei auttanut kuin lähteä seuraavana päivänä paikalliseen kangaskauppaan ostamaan maastokuvioista kangasta. Lohikäärmekangasta minulta onneksi hiukan löytyi (mutta ne shortsit odottaa tuolla vielä ompelijaansa).

Kesävaatetta pikku sotilaalle!

Sattuipa sopivasti olemaan kangaskaupassa erä edullisesti puuvillaista maastokangasta, ostin sitä sitten kerralla reilummin, onpahan jemmassa vastaisuuden varalle! Passelit kaavat löysin pitkän etsinnän jälkeen Ottobrestä (3/2008), lahkeet oli aluksi liian pitkät nuoremman pojan makuun, lyhensin niitä reilusti. Ja koska tuo kangas oli suht edullista, uskalsin shortsit tehdä suoraan, ilman erillistä kierrätyskankaista valmistettua testiversiota/ kaavakokeilua ;) Sen verran olen Ottobren kaavoista oppinut, että saumavarat jätin leikkaamatta, koska ko. lehden kaavat tuntuvat olevan melko reilua mitoitusta.

Lisää taskuja!

Ja koska poitsu on melkoinen aarteenmetsästäjä (eli siis auton takakontissa kulkee hyvinkin usein havuja, käpyjä, risuja, kiviä, joskus jopa koivuhalkoja, taskuista löytyy pullonkorkkeja, hiekkaa, karkkipapereita :D), niin pitäähän housuissa taskuja olla tarpeeksi! Alkuperäisessä kaavassa oli vain sivutaskut, jotka nekin melko pienet, päätin ommella seuraaviin shortseihin muutamat taskut lisää. Nyt löytyy sivutaskut, takataskut ja reisitaskut, molemmin puolin! Kelpaa täytellä taskut aarteilla (joita äiti sitten kadottaa pyykkipäivänä)!


Myöskin keittiömme kaipasi yhtä asiaa: muistitaulua. Löysin kirpputorilta muistitaulun, mutta se näytti sellaisenaan melko tylsältä. Vierailu Tiimariin ja lisäksi oman askartelulootan uumeniin, lapset maalaamaan ja sommittelemaan ja äiskälle kuumaliimapistooli käteen.

Muistitaulu keittiöön, kuvan otti Marco 4vee :)

Muistitauluun pitäisi vielä kehitellä joku kiva kiinnityssysteemi ja eikun seinälle. Siinä säilyy (toivottavasti) kaikki päiväkodin tärkeät tiedotteet sun muut ja jokaiselle perheenjäsenelle on oma pyykkipoika (KAMB= perheenjäsentemme ensimmäiset kirjaimet), johon voi ripustaa vaikkapa... AARTEITA ;)

Nuo maastokuvioiset shortsit olivatkin sitten (toivottavasti, ainakin toistaiseksi) viimeinen ompelu äidiltäni ikuisuuslainassa olevalla, 3- lankaisella saumurilla. Olen tässä tullut siihen johtopäätökseen, että 3- lankaiset saumat ei kestä ainakaan meidän poikien vaatteissa sellaisenaan (vaan ne pitäisi lisäksi ommella tavan ompelukoneella). Isäntä osti tässä ennen pääsiäistä projektiksi vanhan moottorikelkan, joten minä aloitin suhteellisen hyvällä omalla tunnolla metsästämään 4- lankaista saumuria. Eikä siinä kauaa mennyt, kun passeli tarjous sattui kohdalle, niinpä meille kotiutui eilen Bernette 334D- saumuri. Tässäpä sitä sitten aloitellaan opiskelu tuon "uuden" saumurin kanssa, on nimittäin pikkuisen erilainen käyttää kuin tuo vanha (jossa ainokaisia säätöjä oli langankireyden säädöt). Kovasti liikkeen myyjä yritti uuden uutukaista kaupata, mutta minä pidin pääni ja lopulta marssin käytetty (täyshuollettu ja vuoden takuu) saumuri kainalossa kotiin!