Olipa kerran T- paita...

Nuorimmainen poika esitti taannoin toiveen maastokuvioisesta piposta. Kirpparilla kierrellessäni silmiini sattuikin sitten maastokuvioinen trikootoppi, hintaakin oli hurjat 0,20€! Tänään sitten päätin pistää taas pipotehtaan pystyyn piristääkseni kuumeista potilasta ja tarttua Facebookin Ompeluelämää- ryhmän haasteeseen tehdä T- paidasta jotakin uutta. Itse käytän paljonkin vanhoja T- paitoja mm. pipojen vuoriin sekä uusien kaavojen kokeiluun.

Tekemisen ohella kuvailin nuo pipon ompelun vaiheet, jos joku haluaa piponteko- ohjetta. Apuna kuvaamisessa oli myös pikku potilaamme kera veljensä :) Ohjeita on varmasti liki yhtä monta kuin on tekijöitäkin, tässä niistä yksi.

Kirppislöytö: maastokuvioinen trikootoppi, hintaa 0,20€

Pipon vuoreksi kaivelin kangaslaatikosta oman vanhan T- paitani, joka oli paitana jo parhaat päivänsä nähnyt... Paidat saksitaan saumojen vierustaa pitkin auki (tämä ei ole välttämätöntä tokikaan, kaavan voi laittaa tuohon paidan päälle suoraan ja leikata kaksi pipokappaletta kerralla. Minun oli saksittava saumat auki, koska paidoissa oli hiukan tahroja).

Sitten leikkaamaan! Kaavan olen piirrellyt viime syksynä jostain omasta vanhasta lempparipipostani, sitä olen sitten muokkaillut tarpeen tullen suuntaan ja toiseen.

Leikataan yhteensä neljä kaavanmukaista palaa: kaksi vuorta varten ja kaksi sitten päällyskankaaksi.

Palat leikattuina

Neulataan ja ommellaan yksi vuorikappale ja yksi päällyskappale alareunasta yhteen, oikeat puolet vastakkain.

Saumurointia odottamassa

Sen jälkeen neulataan nuo äsken ommellut kappaleet toisiinsa, oikeat puolet vastakkain ja nimenomaan niin, että esim tässä tapauksessa maastokuviot ovat vastakkain ja ruskeat (eli vuorikappaleet) ovat vastakkain. Tässä vaiheessa laitetaan myös mahdolliset heijastimet tai merkit pipoon.

Alareuna saumuroitu ja kappaleet neulattuna yhteen (sauma näkyy siis kuvassa keskellä pystyssä)

Kun pipokappaleet on ommeltu yhteen, on aika leikata kääntöaukot. Aukon koko riippuu siitä, miten istuvan piposta haluaa, minä leikkaan nuo aukot melkolailla summassa, en ole niitä sen kummemmin ikinä mittaillut :D

Sitten ommellaan tuosta päällimmäiseksi tulevasta kankaasta tuo äsken leikattu aukko kiinni.

Nurjalle puolelle päälaen kohtaan muodostuu tuollainen raksi

Tässä vaiheessa käännetään pipo oikein päin vuoreen leikatun aukon kautta. Nyt ommellaan vuoreen jäänyt aukko oikealta puolelta samalla tavoin, kuin tuossa edellisessä kuvassa.

Vuoren aukko neulattuna umpeen

Nytpä pipo alkaa olla valmis. Vaikka vuoren sauma on ommeltu oikealta puolelta umpeen, se ei haittaa, koska sinnehän se pipon sisälle jää.

Melkein valmis pipo

Työnnetään vielä tuo vuori pipon sisälle ja eikun kovaan käyttöön!

Potilas sai piponsa, tuli aluksi sen verran reilu tapaus, että sai käännettyä tuota alareunaa, mutta se ei herralle kelvannut...

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Mallipipotapauksessa jouduin vielä kavennushommiin... Pipo kirjaimellisesti pyöri käyttäjänsä (ja myös minun) päässä. Eikun vaan vuoren sauma päälaelta auki, pipo nurin ja kaventamaan. Siinä meni kaventaessa sitten heijastinkin mukana.

Tokihan isoveljenkin piti uusi pipo saada ja kangaslaatikon kätköistä löytyi pipon etupuolelle riittävä palanen lohikäärmetrikoota. Vuorena ja takakappaleena tuossa vihreässäkin pipossa on vanhoja paitoja silputtuna. Vuori tuppaa hiukan pilkistämään ainakin noin uutuuttaan, tuon alareunan voisi ommella vielä reunasta, mutta enpäs jaksa, kun se vuori sinne hetkessä muotoutuu :)

Päivän piposaldona neljä pipoa: kaksi omille lapsille, yksi itselle ja yksi ystävän tytölle. Tuo oman piponi kangas on myös yksi niistä "pakko saada"- kankaista: norsukuvioinen joustofrotee. Kuolasin tuon kuosin perään jo neljä vuotta sitten, kun tuolle kuopuksellemme kestovaippoja ompelin. Ikinä en ennättänyt tuolla kuosilla vaippaa tehdä. Taannoin löysin tuota kangasta palan eräästä huutokaupasta, metrihinta nousi tuollekin melko korkeaksi (en edes uskalla lopullista hintaa mainita...), mutta sainpas itselleni mieluisan pipon!

Traktoripipo on taas "tilauksesta" tehty. Keskustelimme kerran ystäväni kanssa siitä, miksi tytöille tuputetaan tyttömäisiä kuoseja ja värejä, monesti vaaleanpunaista ja Hello Kittyä. Lupasin tehdä neitokaiselle traktoripipon! Värit on mielestäni melko passelit molemmille sukupuolille, itse olen tekemässä tuosta samasta kankaasta pojalleni paitaa. Vaikka poikiamme luullaan hyvinkin usein tytöiksi pitkien, vaaleiden hiustensa vuoksi, käytän poikiemme vaatteissa myös punaisia sävyjä. Toki täysin vaaleanpunaiseen en poikia pue (vaikka se vanhemman pojan suosikkiväreihin kuuluukin) ja pyrin siihen, että aina on jotain poikamaistakin päällä.

Päivän saldo!