Haaveesta totta!

Nimittäin talouteemme saapui kangaspuut! Joskus vuosia sitten paukuttelin tätini kesämökin vintissä pari mattoa, siinäpä minun kokemukseni kangaspuista tähän mennessä olivatkin. Pari vuotta olen silloin tällöin isännälle vihjaillut (oikeasti silloin tällöin, asiasta on puhuttu varmaan maksimissaan 4 tai 5 kertaa), että joskus olisi omat kangaspuut ihan kivat. Välillä olen myynti- ilmoituksiakin seuraillut, mutta minun kukkarolle sopivia kangaspuita ei ole vastaan tullut. Paitsi nyt. Viikkoa- kahta ennen vappua isäntä vinkkasi nettikirpparilla olevan kangaspuut myynnissä ja vielä kohtuullisen matkan päästä. Mietiskelin, emmin ja arvoin... Minne ne sijoitettaisiin? Olohuoneen nurkkaan ei oikein moinen kapistus mahtuisi.


Pari päivää tuon isännän ilmoituksen jälkeen samaiselle nettipalstalle ilmestyi toiset kangaspuut: kapeammat ja hintakin oli yli kolminkertainen. Se oli ratkaisu tälle kaupalle. Äkkiä naputtelin halvempien kangaspuiden ostajalle viestiä. Useampikin kyselijä kangaspuilla oli ollut, mutta kaupat saatiin sovittua. Otin pienoisen riskin: en edes käynyt kangaspuita katsomassa ennen ostopäätöstä! Myyjä tuntui puhelimessa sen verran fiksulta ja rehdiltä ja vakuutti kangaspuiden olevan kunnossa, joten luotin häneen. Toki rahat myyjä sai käteen vasta sitten, kun menimme noutamaan kangaspuita (ja näin niiden kunnon, jossa ei kyllä ollut onneksi valittamista).


Ja tilakin kangaspuille löytyi (eikä sitäkään asiaa tarvinnut edes paljoa miettiä). Nopsaan vaan tyhjentämään aittaa, joka oli toiminut romuvarastona. Ja kun aitta saatiin nopeasti tyhjäksi (kiitos vaan pikku apulaistemme, poikiemme Alexin ja Marcon, jotka kantoivat pienimmät tavarat ketterästi pihalle, isille ja äidille jäi sitten se tavaroiden uudelleensijoittelu muihin varastoihin ;) ) ja kangaspuiden sovittuun noutoaikaan oli pari päivää, päätin sipaista aitan seiniin uutta maalia ja ihan oman maun mukaan!

Aitan seinien ja katon mintunvihreä sävy sai väistyä, hauska retrokaappi sai jäädä!

Kattomaaliksi kaivelin jämäpurkin kellarista ja seinissä on sitten sävy nimeltään Päiväuni!

Parin päivän aitan pesu- ja maalausurakan jälkeen hyppäsimme isännän kanssa autoon ja lähdimme hakemaan kangaspuita. Autossa vielä pyörittelin päässäni, että onkohan tämä nyt sittenkään viisasta...

Palapeli odottamassa kasaajaansa...

Siinä vaiheessa kun kangaspuut tykötarpeineen oli autosta purettu aittaan, minua hirvitti! Mietiskelin, että mitenköhän tuosta epämääräisestä läjästä puutavaraa VOI saada kangaspuut, minkäänlaisia kasausohjeita kun noihin ei varsinaisesti ole. Ja kun eläissäni en ollut nähnyt, kuinka kangspuut kasataan. Ja edessä häämöttävä loimen pujottelukin pelotti (sen tiesin, että loimi oli valmiina tukilla).


Mutta eipä epämääräinen kasa kauaa siellä joutunut odottamaan, soitto ystävälle (jolla oli kokemusta ennestään kangaspuiden kasauksesta vuosien takaa) perjantai- iltana ja kutsu kangaspuiden kasaustalkoisiin (kangaspuut tulivat meille siis torstai- iltana)!

Yllätys (ja helpotuskin) oli, että kangspuut oli kymmenen vuotta sitten purettu katkomatta loimia, jätesäkistä löytyi loimitukin lisäksi niidet, pirta ja kangastukki ja jopa pieni maton alku!). Loimet olivat edelleen käyttökelpoiset.

Kolmisen tuntia sen jälkeen, kun olimme aloittaneet kasausurakan, pääsimme suorittamaan koekudontaa. Tuon kolmen tunnin aikana ennätimme kangaspuita purkamaankin varmaan kolmisen kertaa enemmän ja vähemmän, kun huomasimme milloin minkäkin osan olevan väärässä paikassa tai väärinpäin. Pientä hienosäätöä ja valmista tuli. Ja voi että sitä tunnetta, kun sukkula sujahti ensimmäisen kerran loimien läpi... Kaikki ne epäilykset ja ajatukset, jotka päässäni pyöri tämän projektin alussa, katosi samoin tein. Ihanaa! Ei tarvitse miettiä, että matto pitää saada nopeasti valmiiksi, että mahdollinen seuraava kutoja pääsisi mattoaan paukuttamaan. Voi kutoa ihan omassa rauhassa ja omassa tahdissa. Voi aloittaa kutomisen sillon kun tahtoo (ja on aikaa), ja voi lopettaa kutomisen silloin kuin haluaa (tai malttaa).

Ja eikun paukuttamaan!

Ennen kuin pääsin kunnolla kutomista aloittamaan tai ensimmäistä mattoakaan suunnittelemaan, piti matonkuteet järjestellä edes suunnilleen väreittäin. Kuteita tuli kaupan mukana nimittäin varmasti kolme jätesäkillistä, ellei enemmän! Tuohon hommaan uhrasinkin yhden iltapäivän melkein kokonaan.


Vapun tienoilla sain paukuteltua ensimmäisen harjoitustyönikin valmiiksi (pihan haravointi sai väistyä pariksi päiväksi, ei kait sillä haravoinnilla NIIN kiire ole ;) ), pikku apulaiset tottakai välillä auttamassa kutomisessakin. Eihän siitä matosta kaunis tullut, toinen reuna juoksentelee paikoin miten haluaa, mutta harjoitus tehnee mestarin tässäkin hommassa. Ja voin "ylpeänä" kertoa, että se matto on itse tehty! Tuo kuvissa näkyvä matonalku on siis edellisen omistajan kutoma.


Tuolla odotteleekin jo jokunen lakana matonkuteiksi pääsyä. Odotellaan tässä nyt kauniita, lämpimiä ja keväisiä päiviä, auringossa nauttimisen lomassa voisi pitää naapurin mamman kanssa vaikka matonkuteidenleikkuutalkoot raittiissa ulkoilmassa!


Tämän kangaspuuhullutuksen lomassa olen saanut jopa hiukan ommeltuakin, muutaman pipon "tilauksesta" entiselle työkaverilleni sekä pari kestosidekokeilua (tilauksesta nekin). Nuoremman pojan huppari odottaa resoreita ja toisen pojan hupparin kankaat on jo hommattuna. Jospa sitä... Joskus. ;)