Villasukkia ja muita neulomuksia

Ensimmäiset muistoni omista neulomisistani on ehkä ajalta, kun olin eka- tai tokaluokkalainen. Neuloin kaulaliinaa, ikinä se ei lie valmiiksi tullut :) En vielä tänäkään päivänä tiedä enkä muista, kuka minulle on neulomisen jalon taidon opettanut. Värin ja langanvaihtoa en osannut, muistan vaan kun lankakerä lähenteli loppuaan, otin uuden kerän ja sidoin eriväriset langat tiukalle solmuun...Miten lienen päätellyt sen, joku harmaa muistikuva on, että olisin neulalla vaan pujotellut langan pään puikolla olevien silmukoiden läpi. Olisipa kiva, jos tuokin neule olisi tallessa!

Oisinko ollut kolmas- neljäsluokkalainen, kun muistan tehneeni ensimmäisiä, pienimuotoisia kirjoneuleita. Kynäpenaalin muistan ainakin neuloneeni, pääväreinä oli punainen ja vihreä, kuviolanka oli valkoinen. Lie jäänyt päättelemättä sekin työ :D

Viidennellä luokalla (muistaakseni) neuloin ensimmäiset villasukkani koulun käsityötunnilla ja ne ovat edelleen minulla tallessa! Käytöstä olen ne poistanut muistojen laatikkoon, kuvan voin lisäillä myöhemmin. Muistan, kuinka tuskaista niiden neulominen oli... Sormet ja puikot hiestä märkänä yritin vääntää silmukoita, melkein voisi sanoa, että verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta valmiiksi tulivat!

Tässäpä ne ensimmäiset villasukat. Toisen pohjassa on reikä (en ole tarkemmin tutkinut, on saattanut vain päättelyt lähteä purkautumaan). Jalkaan nämä mahtuisivat vieläkin, melko väljä käsiala ollut aikoinaan!

 

Sittemmin neulomisintoni hiipui, useammaksi vuodeksi. Tai ei se täysin hiipunut: rupesin minä silloin tällöin jotain vauvan tumppua tai tossua tekemään, mutta toinen pari jäi aina neulomatta. Muistan erään kerran, kun rupesin villasukkaa neulomaan ja äitini yritti opettaa minulle kantapään tekoa (kun en enää sitä muistanut). Minulla paloi hermot, tempaisin puikot pois neuleesta ja viskasin uuninpankolle suutuspäissäni ja painuin makuuhuoneeseen itkemään: lie äiti myöhemmin ne puikkonsa sieltä uunilta pelastanut, jonkun tovin ne siellä oli :D

Mutta sittenpä iski neulomisbuumi! Anopille vinkkasin, että hän voisi minulle lapaset neuloa. Niinpä tutkailimme lankahyllyn edessä eri vaihtoehtoja, kun silmääni sattui Novitan Huopanen. Sitä tarttui pari kerää mukaan ja anoppi lupasi niistä loihtia lapaset pesukonehuovutuksella. Hetken katselin anopin neulomista ja tuumasin, että annapa kun minäkin kokeilen. Ja niin jäi anopilta ne lapaset neulomatta, en minä voinut sitä neulomista lopettaa! Ja tumpuista tuli erittäin hyvät ja lämpöiset, jopa -30 asteen pakkasilla niillä pärjää! Heti noiden tumppujen jälkeen oli pakko kokeilla samalla tekniikalla myös huopatossujen tekoa ja niille löytyi tuttavapiiristä kysyntää ;)

 

Nämä huopatossut tein tilauksesta pukinkonttiin 2011

Pukinkonttiin nämäkin sujahtaneet, joskus :)

Myöhästynyt jouluahja ja samalla kiitos henkilölle, jolta sain tuota nahkaa tossujen pohjiin vahvikkeeksi (äitini kulutti vajaaseen vuoteen tuollaset tossut puhki, niinpä sain idean vahvistaa pohjat nahkalla)!

Lisäilen kuvia, kunhan niitä jostain löydän, tietokoneiden kätköistä :)